Ihmisoikeudet käsitteenä voivat tuntua vaikealta lähestyä, mutta niiden soveltaminen on laaja-alaisempaa ja usein myös arkisempaa puuhaa, kuin ensikädessä voisi kuvitella. Oletko tullut ajatelleeksi, että oikeus osallistua kulttuurielämään on ihmisoikeus ja monet yritykset edistävät tätä oikeutta positiivisesti tarjoamalla kulttuuriseteleitä?

Whistleblowing-direktiivin soveltamisen ympärillä liikkuu erilaisia huhuja, luuloja ja vääriäkin väitteitä. Käyn tässä blogissa läpi 7 keskeistä faktaa pakollisesta whistleblowing-kanavasta.

Eivätkö uudistukset etene halutulla tavalla? Tai riittävän nopeasti? Ovatko strategiset uudistukset kivuliaita, henkilöstö ei innostu? Tutkimusten mukaan vain noin 10 % strategioista toteutuu aiotulla tavalla. Uuden strategian luominen edellyttää useimmiten muutosta, myös yrityskulttuurissa. Kulttuurin muuttaminen on työlästä, joidenkin mielestä jopa mahdotonta. Voimme kokemuksesta sanoa, että mahdotonta se ei ole, vaikka vaatiikin pitkäjänteistä ja systemaattista työtä.

Epävarmuuden sietäminen ja ihmisten johtaminen muuttuvassa toimintaympäristössä vaativat esihenkilöiltä ja johtajilta huomion kiinnittämistä yhä enemmän ihmisiin. Osaamisen on uudistuttava. Epävarmuus ei tule poistumaan, vaan siitä on tullut kiinteä osa uutta normaalia.

Pidän lukupiireistä: niiden ansiosta tulee tartuttua kirjoihin, joita ei välttämättä olisi muuten edes löytänyt. Yksi tällaisista lukupiirilöydöistä on Christer Kihlmanin “Ihminen, joka järkkyi”. Kirja on tunnustuksellinen oman elämän kuvaus värikkäältä ja vapautuneelta 70-luvulta.

EU:n asettama takaraja kansalliselle nk. whistleblowing-lainsäädännölle ja ilmoittajansuojalle oli 17.12.2021. Kansalliset lait saatiin aikarajoissa voimaan useassa maassa, mutta vielä useammassa myöhästyttiin, kuten Suomessakin. Esitys laiksi saadaan Suomessa viikolla 23/2022.

Eettinen johtaminen on herkkyyttä nähdä, mitä ajassa tapahtuu ja miten eettisyyden määritelmä muuttuu ja elää. Koska määritelmä muuttuu välillä hitaasti ja välillä nopeasti, sen evoluutiota on haasteellista seurata. Joskus voi olla vaikea huomata niitä arkisia tilanteita, joissa käypä tapa toimia on muuttunut. Se, miten on toimittu ennen, ei enää olekaan hyväksytty tapa toimia. Useimmiten näissä asioissa tehdyt virheet eivät suinkaan johdu pahasta tahdosta vaan osaamattomuudesta tai ajattelemattomuudesta.

Pihlajalinnan osavuosituloksen (2021, Q3) mukaan työterveyskäyntien analysointi osoittaa, että mielenterveyssyistä alkaneet sairauspoissaolopäivät tuhatta työntekijää kohden ovat kasvaneet 28 % edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvu on hurja. Samansuuntaista viestiä kuuluu myös muilta alan toimijoilta.

Whistleblower-asiat ovat agendalla, mutta aikaa toteutukseen ei löydy? Liikaa yksityiskohtia ja sekavaa informaatiota? Mitä nyt oikein pitää tehdä? Tai olla tekemättä? Yksityiskohtia kieltämättä riittää, mutta onneksi asia ei lopulta ole kovinkaan monimutkainen.

Työpaikoilla kuhistaan nyt työn tekemisen tavoista. Pitääkö olla läsnä ja jos pitää, minkä verran? Mikä tässä kohden olisi paras ja eettinen ratkaisu?