Viime vuonna voimaan tullut whistleblowingia koskeva EU-direktiivi saa aikaan kuhinaa organisaatioissa.
YLE teki eilen asiasta uutisen.
Destia on strategiansa mukaan pohjoisen elämän yhdistäjä, joka toteuttaa asiakkailleen, yhteiskunnalle ja ihmistä varten kestävälle perustalle luotua huomisen infraa. Yhtiön ydinliiketoimintaa ovat suuret, erityisosaamista vaativat väyläprojektit sekä infrastruktuurin hoito ja ylläpito. Destia kasvattaa itsestään vahvempaa kaupunkikehittäjää muuttuvassa ja entistä vaativammassa toimintaympäristössä. Lisäksi yhtiö kartoittaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia Skandinaviassa. Tukevan perustan yhtiön strategian toteutukselle muodostavat vahva osaaminen sekä destialaisuus – yhtenäinen, eettisesti kestävä ja vastuullinen tapa toimia.
EU hyväksyi vuoden 2019 lokakuussa nk. whistleblower-direktiivin ja kansalliset lainsäädännöt tulevat joko direktiivin mukaisesti tai sitä tiukemmassa muodossa voimaan vuonna 2021.
Uuden EU-direktiivin myötä kanavaan kohdistuvat vaatimukset ovat tarkentuneet ja samalla nousseet merkittävästi. Whistleblowing-kanava tarkoittaa yleisesti kanavaa, jonka kautta ihminen voi ilmoittaa
EU hyväksyi vuoden 2019 lokakuussa nk. whistleblower-direktiivin ja kansalliset lainsäädännöt tulevat joko direktiivin mukaisesti tai sitä tiukemmassa muodossa voimaan vuonna 2021. Direktiivi velvoittaa yli 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä ja julkisen sektorin organisaatioita järjestämään
Media on nopea ja ketterä kritisoimaan epäeettistä toimintaa. Samalla asialla ovat monet kansalaisjärjestöt. On tärkeää, että media ja järjestöt toteuttavat vahtikoiran rooliaan, jotta mikä tahansa markkinointipropaganda ei mene läpi täydestä tai kähminnät ja lahjonta jää paljastumatta. Moni hähmäinen tapahtumaketju olisi jäänyt joko kokonaan tai ainakin osin hämärän peittoon ilman ammattitaitoista ja periksiantamatonta mediaa ja pelottomia kansalaisjärjestöjä.
Nyt puhuttaa eettinen omistaminen. Siis mikä? Miten eettisesti voi omistaa? Missä sitä tapahtuu? Perheyhtiöissä, pörssiyhtiöissä vai molemmissa?
Riskienhallinnan tavoitteena on pitää yritys toimintakykyisenä. Viisas yritys ottaa riskienhallinnassaan huomioon myös arvot, yrityskulttuurin ja eettiset riskit. Miten se tehdään käytännössä?
Jälkikäteen organisaation on usein helppo tunnistaa tapahtumaketju, joka johti eettisen riskin toteutumiseen sekä ne hukatut mahdollisuudet, jolloin suunnan olisi vielä voinut kääntää. Mitä tästä voi oppia?
Joskus voit alaisena törmätä toimintatapoihin, jotka eivät ole oikein. Esimies tai muu yrityksen edustaja voi käyttää asemaansa väärin ja jopa teettää muilla asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Salailu ei kannata, mutta miten raportoida ongelmista niin, että asiat korjataan ja et itse kärsi asiasta ilmiantajana?
Organisaatioissa tapahtuvien väärinkäytösten anonyymin raportoinnin mahdollistavat whistle blowing -kanavat ovat nyt isosti tapetilla. Myös sosiaalinen media tuo keskusteluun paineita: mahdolliset väärinkäytösten epäilyt ovat nopeasti kaikkien tiedossa, ja keskusteluun pitää osata reagoida nopeasti.
Yhtenä esimerkkinä voi mainita #metoo tai #timesup-ilmiöt, jotka ovat pudottaneet päitä ainakin aluksi taideyhteisöissä. Miksi myös hallitusten tulisi olla asiasta kiinnostuneita?
