Juuriharja blogi

Seitsemän faktaa pakollisesta whistleblowing-kanavasta

28.6.2021 10:36 Kategoriat: Eettinen johtaminen, Whistleblowing

Whistleblowing-direktiivin soveltamisen ympärillä liikkuu erilaisia huhuja, luuloja ja vääriäkin väitteitä. Käyn tässä blogissa läpi 7 keskeistä faktaa pakollisesta whistleblowing-kanavasta.

typewriter FW

 

1. Tuleeko whistleblowing-kanava pakolliseksi?

Kyllä tulee. Syksyllä 2019 vahvistettu EU-direktiivi velvoittaa kaikkia 50 henkeä tai enemmän työllistäviä organisaatioita järjestämään whistleblowing- eli ilmoituskanavan. Aikataulussa on porrastus: 250 henkeä tai enemmän työllistävien organisaatioiden on otettava kanava käyttöön ja järjestettävä myös siihen liittyvä hallinto kuntoon 17.12.2021 mennessä. Pienemmillä, 50-249 henkeä työllistävillä organisaatioilla, on aikaa kaksi vuotta enemmän. Muutamilla toimialoilla koolla ei ole merkitystä, vaan kaikkien toimijoiden on järjestettävä sidosryhmilleen mahdollisuus tehdä whistleblowing-ilmoitus.

 

2. Vanha kanava intrassa varmaan käy?

Valitettavasti intra tai sähköpostikanavat eivät enää riitä. Ilmoittajan identiteettiä on suojeltava vahvasti, eivätkä sähköposti tai intranet täytä näitä vaatimuksia. Ilmoittajan identiteettiin ei saa olla pääsyä esimerkiksi organisaation ICT-osastolla. Laki velvoittaa myös viestimään ilmoittajan kanssa, joten myös se on mahdollistettava ilman, että ilmoittajan identiteetti voi paljastua.

Direktiivin ydin on whistleblowereiden eli ilmoittajien suojeleminen syrjinnältä ja kostotoimenpiteiltä. Suojelu koskee työsuhteessa olevien lisäksi esim. työnhakijoita, aikaisempia työntekijöitä, sekä mm. alihankkijoita. Ilmoittaminen on siis mahdollistettava myös monelle ulkoiselle sidosryhmälle.

3. Ilmoituksia tulee ovista ja ikkunoista

Tämä on mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä. Seuraamme First Whistle -ilmoituskanavamme yhteistilastoa, keräämme kokemuksia asiakkailtamme ja keskustelemme kokemuksista monissa kansainvälisissä yhteyksissä. Ilmoitusten määrässä on organisaatio- ja toimialakohtaista vaihtelua jonkin verran, mutta keskimäärin ilmoituksia tulee vuodessa noin 1 ilmoitus / 500 henkeä kohti. Eli jos organisaatiossa on 5 000 työntekijää, ilmoituksia tulee n. 10 kappaletta vuodessa, tai alle yksi ilmoitus kuukaudessa.

Pienemmissä organisaatioissa on odotettavissa arviolta noin 0,5 ilmoitusta vuodessa 100 työntekijää kohden eli hieman enemmän suhteessa henkilöstön kokoon. Tämä johtunee siitä, että organisaatiossa on koosta riippumatta kuitenkin kaikki keskeiset toiminnot, joissa vahinkoja ja väärinkäytöksiä voi tapahtua. Voi käydä niinkin, että saatte ilmoituksen joka kolmas vuosi.

Keväällä saatetaan tehdä keskimääräistä enemmän ilmoituksia, sillä whistleblowing tulee epäilemättä olemaan esillä mediassa. Näemme ehkä joitain ylilyöntejäkin.

 

4. Kanavan avulla tehdään kiusaa

On totta, että ilmoituskanavaa voidaan myös käyttää väärin. Kuitenkin, kun katsomme kansainvälisiä raportteja, näyttää siltä, että huoli on pääosin turha. Asiakkaittemme kokemukset seurailevat kansainvälisiä keskiarvoja: pahantahtoiset ilmoitukset ovat harvinaisia.

On kuitenkin hyvä valmistautua ja varautua siihenkin mahdollisuuteen, että saadaan pahantahtoinen ilmoitus. Erityisesti on syytä huolehtia, että hallinto ja kaikki prosessit toimivat niin, että ne todistusvoimaisesti turvaavat organisaation etua ja suojaavat myös pahantahtoisesti mustamaalattua henkilöä vaikeassa tilanteessa.

Pahantahtoisten ilmoitusten sanktiointi on direktiivissä mahdollistettu ja siitä säätäminen on jätetty kansallisella tasolla tehtäväksi. Hallituksen ehdotuksessa kansalliseksi laiksi puhutaan vahingonkorvauksesta pahantahtoisen ilmoituksen kohteelle. Sanktion kokoluokka on tasapainoilua sen kanssa, miten mahdollinen sanktio ehkäisee epävarmoja, mutta vilpittömiä ilmoittajia tekemästä ilmoitusta. Asiallisten ilmoitusten tulematta jääminen olisi yrityksille menetys.

 

5. Kaikki palvelut on ostettava

Kaikkia palveluita ei tarvitse ostaa. Ilmoituskanavaa on vaikea rakentaa itse niin, että se olisi direktiivin vaatimukset täyttävä ja taloudellisesti järkevä ratkaisu. Monessa kohdin on todennäköisesti kehitettävä osaamista ja voi olla järkevää hankkia apua esimerkiksi käsittelyprosessin määrittelyyn, viestintään tai tutkinnan tekemiseen. On hyvä kuitenkin lähteä liikkeelle sillä asenteella, että käsittelyprosessin käänteet otetaan vähitellen haltuun ja kohta kohdalta niitä ryhdytään tekemään itse. On tärkeää, että organisaatiossa tiedetään, mistä asioista ilmoituksia tulee, sekä miten ilmoituksia tutkitaan ja käsitellään.

 

6. Henkilöstö on koulutettava

Tämä pitää paikkansa. Henkilöstölle on kerrottava direktiivin tuomasta ilmoittajan suojasta ja perehdytettävä heidät siihen, miten ilmoittaminen tehdään käytännössä. Samalla on järkevää kertoa, mitkä ilmoitukset kuuluvat mihinkin kanavaan ja miten tutkinta yleensä pääpiirteittäin etenee. Suosittelemme, että samassa yhteydessä muistutetaan myös siitä, että puheeksi ottaminen on näissäkin asioissa aina hyvä ja ensisijainen lähtökohta. Käyttöönoton yhteydessä on hyvä käydä koko laki pääpiirteittäin läpi.

 

7. Ja vielä seitsemäs väite: yksinkertainen on kaunista.

Tämä pitää paikkansa. Ei kannata tehdä asiasta monimutkaisempaa kuin mitä se on.

 


Lue lisää Juuriharjan helppokäyttöisestä ja luotettavasta First Whistle -ilmoituskanavasta: https://firstwhistle.juuriharja.fi/

 

Voit nyt varata esittelydemon suoraan kalenteristamme. Demossa käydään läpi:

  • whistleblowing-direktiivin keskeiset seikat
  • First Whistle ja tekniset tiedot
  • kanavan käyttöönotto
  • muut mahdolliset kysymyksenne

VARAA DEMO

 

- Erika Heiskanen

Partneri

 

 

Kategoriat: Eettinen johtaminen, Whistleblowing

Erika Heiskanen

Kirjoittanut Erika Heiskanen

Pysy ihmisenä. Tilaa Juuriharjan blogi.