Suomi teki digiloikan vuonna 2020. Etätyön yleistymisen myötä työmenetelmissä oli tapahtunut muutoksia: sähköisten työtapojen ja pikaviestintävälineiden käyttö oli selvästi lisääntynyt. Oppiminen oli siirtynyt verkkoon.
Filosofiani Coaching Supervisorina pohjautuu relationaalisiin, humanistisiin ja systeemisiin lähtökohtiin. Matkan varrella olen saanut paljon vaikutteita myös Gestalt-filosofiasta.
Kun kuuntelin uutisia tämän kevään ylioppilaskirjoitusten erityisjärjestelyistä, mieleni palasi jonkun vuoden takaiseen mietintääni sopivasta ylioppilaslahjasta. Jotenkin silloin kirjoittamani blogin kysymykset tuntuvat sopivan hyvin myös tähän hetkeen. Silloin mietiskelin blogissani näin:
Katselin kirjahyllyjäni miettien, löytyisiköhän sieltä jotain lisättäväksi kummipoikani, hienon nuoren miehen ylioppilaslahjaan? Silmäilin kirjojen takakansia: liian raskas, liian vanhahtava, liian kevyt, liian tuttu ja tavallinen. Sitten huomasin yhden kirjan tumman selkämyksen. Käsikirja 1600-luvulta. Juuri sopivan tuore, raskas ja kevyt. Kestää vuosikymmenten selailun ja lukemisen.
Miten jatkuva etätyö vaikuttaa työyhteisöön? Missä vaiheessa huomasit kaipaavasi työkavereita ja kokouspullia? Mistä asioista on nyt hyvä sopia?
Vuoden Nuori johtaja -kilpailun voiton jälkeen minulta on kysytty säännönmukaisesti kahta asiaa - mitä on hyvä johtaminen ja miksi pitäisi jatkuvasti kehittää tai kehittyä? Koen johtamiseen liittyvät odotukset osin ristiriitaisina, toisiaan kumoavina maailmassa, jossa vauhti, tiedonkulku ja erilaiset vaatimukset kiristyvät ennen näkemättömällä kellotaajuudella. Erityisen vaikeana tulemme muistamaan poikkeuksellisen vuoden 2020. Miten siis menestyä johtajana ja voidaanko ajatella, että on olemassa hyvää johtamista, joka olisi ominaisuuksiltaan pysyvää?
