Johtaja saa hyvin harvoin, jos koskaan, täydellisen rehellistä ja pyyteetöntä palautetta omasta työstään. Annettukin palaute sisältää yleensä vähintään ketunhäntiä, piiloagendoja, rivien välissä olevia toiveita tai jopa suoria vaatimuksia.

Oma toimiala on murroksessa, tekemistä digitoidaan, asiakkaiden käyttäyminen muuttuu ja globaali tilanne elää. Joskus huolestuttaa, miten oma organisaatio ja itse pysyy tämän jatkuvan muutoksen mukana, osaisi tehdä oikeanlaisia valintoja.
Toisinaan tuntuu taas siltä, ettei saa omaa porukkaa vauhtiin. Joskus taas, että "maailma” hötkyilee turhia. Ja välillä myös siltä, että homma on hanskassa ja kaikki uusi on innostavaa!

Tuntuuko joskus, että mikään ei riitä? Toimintaympäristö on murroksen kourissa. Pitäisi löytää uusia tuotteita sekä yhä tuottavampia tapoja toimia samalla kun sääntely ja muut rajoitukset kiristyvät. Lisäksi haluat olla läsnä omassa elämässäsi sekä huolehtia itsestäsi ja läheisistä ihmissuhteistasi. Joskus käy mielessä huoli koko firman tulevaisuudesta.

Miten saada siis jokainen organisaatiossa sitoutumaan oikeisiin asioihin ja kantamaan vastuunsa kokonaisuudesta?

Kehittämisinnostus valtaa aina toisinaan ja sitten haluat laittaa “hommat kuntoon”. Kun kerrankin on ehditty yhdessä arvioida kokonaisuutta, on tunnistettu useita kehittämistarpeita. Innostus on kova ja toiveikkuuttakin on ilmassa. Vihdoin saadaan ratkottua nämä ikihankaluudet ja työ sujuvoituu! Miten minä ja me saamme nämä hyvät ajatukset onnistumaan käytännössä?

Muistatko, kun opettelit kävelemään? Tai ajamaan polkupyörällä?

Se oli aluksi varsin hankalaa ja pyllähdyksiä sattui useammin, kuin olisi toivonut. Paria vuotta myöhemmin polvet olivat ruvella ja kyynärpäät mustelmilla yhä harvemmin. Nyt molemmat todennäköisesti sujuvat mutkattomasti, ellei ole alla jäätä tai liian kova tilannenopeus päällä. Myös johtajana pystyt kehittymään ja oppimaan palautteen avulla.

Vantaalainen opettaja Pekka Peura turhautui oppilaiden alisuoriutumiseen ja pisti oman opettamisensa uusiksi. Hän luopui perinteisestä opettajan roolista ja ryhtyi oppilaidensa ohjaajaksi. Ensi töikseen hän lopetti kokeiden pitämisen ja siirsi matematiikan kurssit verkkoon.

Erilaisille väärinkäytöksille on monia syitä, joita on tärkeä tunnistaa etukäteen. Suuren, väliaikaisen ja nopeasyklisen organisaation, kuten allianssin, jäsenillä on monia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia tavoitella omaa henkilökohtaista etuaan vastoin organisaation etua.

Tiukan ja kunnianhimoisen tavoiteasetannan myötä henkilökohtaiset valinnat venyä ja joustaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi voivat johtaa tunteeseen, että on vain kohtuullista ottaa vähän ekstraetuja. Kovat tulospaineet voivat ohjata myös vääristelemään tuloksia. Organisaatiokulttuurin ollessa hyvin vahvasti tulosohjautunut (pienistä “säädöistä” ei ehkä puhuta, riskikohtiin puuttumista voidaan pitää näpertämisenä, jne.) riskikerroin väärinkäytöksille on korkea.

Olemme Juuriharjassa saaneet olla jo yli 40 allianssihankkeen sparraajina ja kuulleet lukuisia tarinoita ja kokemuksia niin allianssihankintaan valmistautumisesta kuin hankkeiden toteuttamisesta. Tähän tekstiin olemme tiivistäneet niissä toistuvia tunnelmia kuvitteellisen projektipäällikkö ”Pasin” allianssitarinaksi. Lukuiloa!

Osallistuimme toissa viikolla Tukholmassa Nordic Business Forumiin. Seminaareissa on se hyvä puoli, että pimeässä salissa istuessa ajatukset saavat juosta melko vapaasti huolimatta siitä, mitä milloinkin puhutaan. Siinä rauhassa istuessa ehtii poimia ja pohtia monenmoisia asioita.