Media on nopea ja ketterä kritisoimaan epäeettistä toimintaa. Samalla asialla ovat monet kansalaisjärjestöt. On tärkeää, että media ja järjestöt toteuttavat vahtikoiran rooliaan, jotta mikä tahansa markkinointipropaganda ei mene läpi täydestä tai kähminnät ja lahjonta jää paljastumatta. Moni hähmäinen tapahtumaketju olisi jäänyt joko kokonaan tai ainakin osin hämärän peittoon ilman ammattitaitoista ja periksiantamatonta mediaa ja pelottomia kansalaisjärjestöjä.

Nyt puhuttaa eettinen omistaminen. Siis mikä? Miten eettisesti voi omistaa? Missä sitä tapahtuu? Perheyhtiöissä, pörssiyhtiöissä vai molemmissa?

Operaatio Juuriharja on hämmästyttävä valmennus. Siinä lähdetään pienen johtajaryhmän kanssa intensiiviselle matkalle Namibiaan, jossa tehdään paikallisten kumppanien kanssa jokin yhteinen työprojekti. 

Epävarmuuden sietäminen ja ihmisten johtaminen muuttuvassa toimintaympäristössä vaativat esimiehiltä ja johtajilta huomion kiinnittämistä yhä enemmän ihmisiin. Osaamisen on uudistuttava. Epävarmuus ei tule poistumaan, vaan siitä on tullut kiinteä osa uutta normaalia.

Risto huokaisee nähdessään alkavan projektinsa A lopulliset pelaajanimitykset. Taas pitää tätä kivirekeä ryhtyä vetämään. Ei tunnu ihan reilulta. Joukossa onneksi muutama karaistunut luottopakki, joiden kanssa asiat saadaan kyllä sovittua ja etenemään. Risto varaa heti heidän kanssaan pikaisen palaverin. Ei tässä ole aikaa sen suurempiin aloitusseremonioihin ja tiimiytyksiin. Pahasti ollaan jo myöhässä lähtöviivalla. Juhlitaan sitten olan takaa, jos saadaan homma joskus maaliin ja rahapussin pohjalta löytyy vielä jotain jolla juhlia.

Johtaja saa hyvin harvoin, jos koskaan, täydellisen rehellistä ja pyyteetöntä palautetta omasta työstään. Annettukin palaute sisältää yleensä vähintään ketunhäntiä, piiloagendoja, rivien välissä olevia toiveita tai jopa suoria vaatimuksia.

Riskienhallinnan tavoitteena on pitää yritys toimintakykyisenä. Viisas yritys ottaa riskienhallinnassaan huomioon myös arvot, yrityskulttuurin ja eettiset riskit. Miten se tehdään käytännössä?

Jälkikäteen organisaation on usein helppo tunnistaa tapahtumaketju, joka johti eettisen riskin toteutumiseen sekä ne hukatut mahdollisuudet, jolloin suunnan olisi vielä voinut kääntää. Mitä tästä voi oppia?

Uusi opetussuunnitelma haastoi Otavan Oppimisen palvelut-liiketoimintayksikön tuotannon. Kaikki oppimateriaalit uudistettiin ja ne piti saada valmiiksi sekä painettuna että digitaalisena ennen koulujen alkua, eli juuri silloin kun tyypillisesti vietetään rauhallista kesälomakautta.

Oppimisen palvelut- liiketoimintayksikköä johtaa Teuvo Sankila, jonka mukaan tässä uudessa ja haastavassa tilanteessa keskeisintä oli saada aikataulun hallinta omiin käsiin. Piti löytää yhtä tehokkaita malleja digitaalisen oppimismateriaalin tuotannon ajankäytön ennustamiseen ja aikataulun hallintaan, kuin jo olemassaolevien painettujen materiaalien tuottamisen vaiheisiin. 

Työkavereideni mielestä voisin olla titteliltäni Chief Being Officer (CBO). Myönnetään, täyttäisin roolin mallikelpoisesti. Olen nimittäin hyvä olemaan. Ja kun meillä Juuriharjassa on yhtenä strategisena kärkenä HaaS – Happiness as a Self Service, tämä sopisi hyvin.

Vuosia sitten yritimme ystäväni kanssa muistella aikoja, jolloin olimme viimeksi olleet pitkästyneitä. Kaivelimme muistin sopukoista hetkiä, joissa kello pysähtyy, eikä ole mitään tekemistä. Hämärästi mieleen nousi kuvia teini-iän kesäloman ensimmäisistä sadepäivistä ja pakollisista reissuista vanhempien kanssa. Viime vuosilta ja vuosikymmeniltä emme pitkästymisiä muistaneet.  Tekemistä oli aina löytynyt.

Tänä kesänä voisin taas pitkästyä. Työelämän mantran vastaisesti en aio tehdä lomalla mitään. Aion vain olla ja pysytellä kaikessa vanhassa, tutussa ja perinteisessä. Annan piut paut ikuiselle oppimiselle, hyödyllisten taitojen opettelulle, joustavuudelle ja jatkuvalle muutokselle. Tiikerinloikat saavat jäädä nyt tekemättä ja kärryiltäkin voin tippua ihan vapaasti.