Helsingin Sanomat (6.6.2021) nostaa esiin hybridityön ongelmat, jotka ovat olleet etätyöhön painottuneiden yritysten tiedossa jo pidempään. Osa näistä yrityksistä on ratkaissut yhteistyön haasteet sillä, että tiimit voivat olla vain kokonaan etä- tai kokonaan läsnätyötä tekeviä. Nyt on havaittavissa myös etä- ja läsnätyöhön liittyvän keskustelun polarisoitumista, kuten tämän tyyppisissä murrosvaiheissa on tapana.
Väärinkäytösten ehkäisy on joidenkin organisaatioiden dna:ssa – toisia taas kiinnostaa vasta, kun vahinko on jo tapahtunut. Organisaation etu on tunnistaa mahdollisia riskejä ja ennaltaehkäistä niitä.
Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on yksi lempielokuvistani. Se on myös elokuva, jonka tarina ja hahmot tulevat usein mieleeni projektitiimien ja projektijohtajien työtä seuratessa ja valmentaessa.
Jälkikäteen organisaation on usein helppo tunnistaa tapahtumaketju, joka johti eettisen riskin toteutumiseen sekä ne hukatut mahdollisuudet, jolloin suunnan olisi vielä voinut kääntää. Etukäteen nuo hetket tuntuivat vähemmän tärkeiltä tai uskottiin, että aikaa tilanteen korjaamiseen olisi riittävästi. Silloin, kun ei ole selkeää viestiä tai tietoa väärinkäytöksistä, ei välttämättä synny riittävää impulssia reagoida ja laittaa asioita kuntoon.
Kuinka paljon siedät tyytymättömyyttä? Milloin olet valmis muutokseen? Mihin vedät rajasi?
Tyytymättömyys ei poistu vanhoilla konsteilla. Ei rauhoittumalla, eikä vauhtia lisäämällä. Muutoksen tekeminen edellyttää aina vaivaa ja näkökulman vaihtamista.
Monia mietityttää, minkälainen ilmoitusten hyöky on odotettavissa, kun pakollinen whistleblowing-kanava otetaan käyttöön. Huoli on ymmärrettävä. Ilmoituskanavahan on avattava myös ulkoisille sidosryhmille jo muutaman kuukauden kuluttua.
Suomi teki digiloikan vuonna 2020. Etätyön yleistymisen myötä työmenetelmissä oli tapahtunut muutoksia: sähköisten työtapojen ja pikaviestintävälineiden käyttö oli selvästi lisääntynyt. Oppiminen oli siirtynyt verkkoon.
Filosofiani Coaching Supervisorina pohjautuu relationaalisiin, humanistisiin ja systeemisiin lähtökohtiin. Matkan varrella olen saanut paljon vaikutteita myös Gestalt-filosofiasta.
Kun kuuntelin uutisia tämän kevään ylioppilaskirjoitusten erityisjärjestelyistä, mieleni palasi jonkun vuoden takaiseen mietintääni sopivasta ylioppilaslahjasta. Jotenkin silloin kirjoittamani blogin kysymykset tuntuvat sopivan hyvin myös tähän hetkeen. Silloin mietiskelin blogissani näin:
Katselin kirjahyllyjäni miettien, löytyisiköhän sieltä jotain lisättäväksi kummipoikani, hienon nuoren miehen ylioppilaslahjaan? Silmäilin kirjojen takakansia: liian raskas, liian vanhahtava, liian kevyt, liian tuttu ja tavallinen. Sitten huomasin yhden kirjan tumman selkämyksen. Käsikirja 1600-luvulta. Juuri sopivan tuore, raskas ja kevyt. Kestää vuosikymmenten selailun ja lukemisen.
