Istun lempeässä auringon paisteessa Ashridge Housen tyynnyttävä puutarhanäkymä edessäni Lontoosta hieman luoteeseen. Tajusin juuri, että ensikontaktini tänne oli tasan kymmenen vuotta sitten, kun coaching-opintoni alkoivat. Aikamoinen reissu on tullut 10 vuodessa tehtyä - coachina ja muutenkin. Ulkoiset puitteet täällä ovat huikeat, mutta tärkeintä on, että Ashrdigen coaching-sydän on jatkuvasti elävä ja sykkivä – ja kerää ympärilleen upeita ihmisiä.
Kesätukka on leikattu ja pakkaaminen Skotlannin nummia varten aloitettu. Lippu on korkealla, vaikka vähän väsyttääkin. Ennätyksien vuosi takana!
Yritystoimintaan liittyy monia riskejä, joiden tunnistaminen ja ennaltaehkäisy ovat ylimmän johdon sekä omien vastuualueittensa osalta johtoryhmän jäsenten vastuulla. Laiton toiminta on yritykselle merkittävä riski, minkä vuoksi väärinkäytösten ehkäisy on säännöllisesti jokaisen johtoryhmän agendalla. Paras keino suojautua rikolliselta toiminnalta on panostaa eettiseen yrityskulttuuriin ja väärinkäytöksiä ehkäiseviin toimintatapoihin.
Vaikka tavoite on kuinka hyvä, emme välttämättä kuitenkaan suostu tekemään töitä sen eteen. Se on inhimilliselle mielelle kovin tavallista. Tässä blogissa avaan syitä, miksi näin saattaa olla. Saat myös avuksesi prosessin, joka auttaa sinua muokkaamaan omaa tavoitettasi enemmän itsellesi sopivaksi. Näin voit aidosti sitoutua siihen.
Useimmat yritykset menevät metsään ennen kuin edes pääsevät alkuun. Lean-menetelmää lähestytään innoissaan, opetellaan työkaluja ja haetaan nopeita voittoja. Sitten tuskaillaan sen kanssa, että lean ei leviä organisaatiossa, muut eivät innostu ja työkaluosaaminen happanee muutamissa lean-saarekkeissa.
Organisaatioissa tapahtuvien väärinkäytösten anonyymin raportoinnin mahdollistavat whistle blowing -kanavat ovat nyt isosti tapetilla. Myös sosiaalinen media tuo keskusteluun paineita: mahdolliset väärinkäytösten epäilyt ovat nopeasti kaikkien tiedossa, ja keskusteluun pitää osata reagoida nopeasti. Yhtenä esimerkkinä voi mainita #metoo tai #timesup-ilmiöt, jotka ovat pudottaneet päitä ainakin aluksi taideyhteisöissä. Miksi myös hallitusten tulisi olla asiasta kiinnostuneita?
Operaatio Juuriharja on intensiivinen eettisen johtamisen valmennus, joka todella haastaa osallistujat miettimään oman toimintansa ja arkensa eettistä perustaa.
Ryhmä työskentelee kaksi viikkoa Namibiassa ja pääsee tiiviiseen kosketukseen omien johtamisen periaatteidensa kanssa. Namibiassa näemme arkista toimeentulon kamppailua lähempää kuin koskaan aikaisemmin. Väistämättä alkaa pohtia, mitä globalisaatio ja työllistyminen tarkoittaa.
Miten esimerkiksi pitäisi suhtautua tuotannon siirtämiseen pois Suomesta? Silloin irtisanotaan Suomessa, mutta työllistetään jossain toisaalla. Mikä on oikein, mikä väärin? Hyvä kysymys. Mistä näkökulmasta asiaa olisi syytä lähestyä?
Johtaja saa hyvin harvoin, jos koskaan, täydellisen rehellistä ja pyyteetöntä palautetta omasta työstään. Annettukin palaute sisältää yleensä vähintään ketunhäntiä, piiloagendoja, rivien välissä olevia toiveita tai jopa suoria vaatimuksia.
Oma toimiala on murroksessa, tekemistä digitoidaan, asiakkaiden käyttäyminen muuttuu ja globaali tilanne elää. Joskus huolestuttaa, miten oma organisaatio ja itse pysyy tämän jatkuvan muutoksen mukana, osaisi tehdä oikeanlaisia valintoja.
Toisinaan tuntuu taas siltä, ettei saa omaa porukkaa vauhtiin. Joskus taas, että "maailma” hötkyilee turhia. Ja välillä myös siltä, että homma on hanskassa ja kaikki uusi on innostavaa!
Tuntuuko joskus, että mikään ei riitä? Toimintaympäristö on murroksen kourissa. Pitäisi löytää uusia tuotteita sekä yhä tuottavampia tapoja toimia samalla kun sääntely ja muut rajoitukset kiristyvät. Lisäksi haluat olla läsnä omassa elämässäsi sekä huolehtia itsestäsi ja läheisistä ihmissuhteistasi. Joskus käy mielessä huoli koko firman tulevaisuudesta.
Miten saada siis jokainen organisaatiossa sitoutumaan oikeisiin asioihin ja kantamaan vastuunsa kokonaisuudesta?
