Pidän lukupiireistä: niiden ansiosta tulee tartuttua kirjoihin, joita ei välttämättä olisi muuten edes löytänyt. Yksi tällaisista lukupiirilöydöistä on Christer Kihlmanin “Ihminen, joka järkkyi”. Kirja on tunnustuksellinen oman elämän kuvaus värikkäältä ja vapautuneelta 70-luvulta.

Vaikka tavoite on kuinka hyvä, emme välttämättä kuitenkaan suostu tekemään töitä sen eteen. Se on inhimilliselle mielelle kovin tavallista. Tässä blogissa avaan syitä, miksi näin saattaa olla. Saat myös avuksesi prosessin, joka auttaa sinua muokkaamaan omaa tavoitettasi enemmän itsellesi sopivaksi. Näin voit aidosti sitoutua siihen. 

Ristiriitoja ja konflikteja esiintyy kaikkialla ihmisten keskuudessa ja ne ovat luonnollinen osa ihmisen elämää. Kehitysjännitteet, yhteistyön hankaluudet ja eri intressien väliset ristiriidat kuuluvat olennaisena osana myös hankkeisiin ja urakoihin, niiden toteutusmuodosta riippumatta. Tapahtumaketju, joka syventää ristiriidat ihmisten välisiksi vakaviksi konflikteiksi ja osapuolten välisiksi riidoiksi on helppo tunnistaa jälkeenpäin.

EU:n asettama takaraja kansalliselle nk. whistleblowing-lainsäädännölle ja ilmoittajansuojalle oli 17.12.2021. Kansalliset lait saatiin aikarajoissa voimaan useassa maassa, mutta vielä useammassa myöhästyttiin, kuten Suomessakin. Esitys laiksi saadaan Suomessa viikolla 23/2022.

Eettinen johtaminen on herkkyyttä nähdä, mitä ajassa tapahtuu ja miten eettisyyden määritelmä muuttuu ja elää. Koska määritelmä muuttuu välillä hitaasti ja välillä nopeasti, sen evoluutiota on haasteellista seurata. Joskus voi olla vaikea huomata niitä arkisia tilanteita, joissa käypä tapa toimia on muuttunut. Se, miten on toimittu ennen, ei enää olekaan hyväksytty tapa toimia. Useimmiten näissä asioissa tehdyt virheet eivät suinkaan johdu pahasta tahdosta vaan osaamattomuudesta tai ajattelemattomuudesta.

Johtoryhmätyöskentelyn peruskallion muodostavat yhdessä pohditut vastaukset syvälle meneviin ydinkysymyksiin.  Mitä enemmän ympärillä on epävarmuutta ja muutosta, sitä tärkeämpää on pysähtyä pohtimaan yhdessä näitä kysymyksiä. Yhtä lailla, mitä korkeammalle johtoryhmä on asettanut riman omalle työskentelylleen, sitä oleellisempia nämä kysymykset ovat. Keskustelu itsessään on vähintään yhtä tärkeää kuin vastaukset. Se lujittaa ryhmää ja vahvistaa psykologista turvallisuutta. 

Pihlajalinnan osavuosituloksen (2021, Q3) mukaan työterveyskäyntien analysointi osoittaa, että mielenterveyssyistä alkaneet sairauspoissaolopäivät tuhatta työntekijää kohden ovat kasvaneet 28 % edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvu on hurja. Samansuuntaista viestiä kuuluu myös muilta alan toimijoilta.

Koetko sinä työniloa ja innostusta? Lipsutko välillä passiivisen työtyytyväisyyden puolelle? Leipäännyttääkö? Onko uupumus ottamassa sinusta niskalenkkiä?

Whistleblower-asiat ovat agendalla, mutta aikaa toteutukseen ei löydy? Liikaa yksityiskohtia ja sekavaa informaatiota? Mitä nyt oikein pitää tehdä? Tai olla tekemättä? Yksityiskohtia kieltämättä riittää, mutta onneksi asia ei lopulta ole kovinkaan monimutkainen.

Työpaikoilla kuhistaan nyt työn tekemisen tavoista. Pitääkö olla läsnä ja jos pitää, minkä verran? Mikä tässä kohden olisi paras ja eettinen ratkaisu?