Johtaja saa hyvin harvoin, jos koskaan, täydellisen rehellistä ja pyyteetöntä palautetta omasta työstään. Annettukin palaute sisältää yleensä vähintään ketunhäntiä, piiloagendoja, rivien välissä olevia toiveita tai jopa suoria vaatimuksia.

Oma toimiala on murroksessa, tekemistä digitoidaan, asiakkaiden käyttäyminen muuttuu ja globaali tilanne elää. Joskus huolestuttaa, miten oma organisaatio ja itse pysyy tämän jatkuvan muutoksen mukana, osaisi tehdä oikeanlaisia valintoja.
Toisinaan tuntuu taas siltä, ettei saa omaa porukkaa vauhtiin. Joskus taas, että "maailma” hötkyilee turhia. Ja välillä myös siltä, että homma on hanskassa ja kaikki uusi on innostavaa!

Tuntuuko joskus, että mikään ei riitä? Toimintaympäristö on murroksen kourissa. Pitäisi löytää uusia tuotteita sekä yhä tuottavampia tapoja toimia samalla kun sääntely ja muut rajoitukset kiristyvät. Lisäksi haluat olla läsnä omassa elämässäsi sekä huolehtia itsestäsi ja läheisistä ihmissuhteistasi. Joskus käy mielessä huoli koko firman tulevaisuudesta.

Miten saada siis jokainen organisaatiossa sitoutumaan oikeisiin asioihin ja kantamaan vastuunsa kokonaisuudesta?

Muistatko, kun opettelit kävelemään? Tai ajamaan polkupyörällä?

Se oli aluksi varsin hankalaa ja pyllähdyksiä sattui useammin, kuin olisi toivonut. Paria vuotta myöhemmin polvet olivat ruvella ja kyynärpäät mustelmilla yhä harvemmin. Nyt molemmat todennäköisesti sujuvat mutkattomasti, ellei ole alla jäätä tai liian kova tilannenopeus päällä. Myös johtajana pystyt kehittymään ja oppimaan palautteen avulla.

Tutkimustieto on jo jonkin aikaa antanut viitteitä siitä, että itsetuntemuksen syvyys vaikuttaa johtamisen tuloksellisuuteen. Mistä tämä voisi johtua?

Tietoisuus oman toiminnan motiiveista ja vaikutuksista on kivijalka johtamiselle. On vaikea johtaa toisia, jos ei itse tunnista oman toimintansa motiiveja tai toiminnan seurauksia työtovereiden tunnelmiin ja motivaatioon. Tai jos ei osaa johtaa omia tunteitaan ja auttaa itseään tunteisiin, joilla johdetaan innostukseen, motivoituneisuuteen ja flow-tilaan.

Kotiinpaluu on ihanaa, mutta myös hiukan jännittävää. Läheisistä on oltu erossa kauan. Miten ihmeessä tämän kaiken pystyy jakamaan sanoin? Kokemus on niin voimakas, että sanojen hakemisessa ja löytymisessä menee varmasti tovi. On hyvä antaa aikaa sekä itselle että muille tulla taas yhteen. Onneksi pääsiäispyhät tuovat pienen hetken ennen arjen normaalivauhtia.

Miten minä tämän kaiken arvokkaan opin hyödynnän arjessani? Jokainen osallistuja sai viikon ajan joka päivä silmiä avaavaa palautetta omasta tekemisestään. Sellaista palautetta, joka vaikuttaa suoraan siihen, miten johtaminen onnistuu, voimistuu ja tulee yhä vaikuttavammaksi. 

Viimeisen työpäivän aamu koitti lauluharjoituksiin kuluneen illan jälkeen. Meille on laulettu matkan varrella “Together we can make it” ja Namibiaa kuvaavia lauluja. Mietimme, mihin meidän taitomme ja rohkeutemme riittäisivät ja lopulta löysimme sopivan viisun: Kevät toi, kevät toi muurarin… Aamulla jo hiukan jännitti, että miten se laulu irtoaa.

Päivän johtajia on haastettu nostamaan rimaa päivä päivältä ja nyt tärppäsi niin, että jo naapuristakin taputettiin päivän suoritukselle! Huikea päivä!

Tänään siirryimme takaisin Ralien talolle. Poissaollessamme huoneiden päälle oli saatu katto ja pääsimme jatkamaan hommia osin pois suorasta paahteesta. Se oli suuri helpotus. Ja tuntui hyvältä nähdä, miten työ etenee ja vähitellen valmistakin syntyy.