Muistatko, kun opettelit kävelemään? Tai ajamaan polkupyörällä?
Se oli aluksi varsin hankalaa ja pyllähdyksiä sattui useammin, kuin olisi toivonut. Paria vuotta myöhemmin polvet olivat ruvella ja kyynärpäät mustelmilla yhä harvemmin. Nyt molemmat todennäköisesti sujuvat mutkattomasti, ellei ole alla jäätä tai liian kova tilannenopeus päällä. Myös johtajana pystyt kehittymään ja oppimaan palautteen avulla.

Kevään saapumisen ja ulkona tulvivan auringonvalon myötä energiaa, uusia ajatuksia ja asioita tuntuu virtaavan elämääni. Pääsen haastamaan itseäni. Vaihtamaan perspektiiviä. Havainnoimaan ympäristöä uudesta näkökulmasta. Hakemaan uusia kerroksia coaching-työhöni.

Pidän lukupiireistä: niiden ansiosta tulee tartuttua kirjoihin, joita ei välttämättä olisi muuten edes löytänyt. Yksi tällaisista lukupiirilöydöistä on Christer Kihlmanin “Ihminen, joka järkkyi”. Kirja on tunnustuksellinen oman elämän kuvaus värikkäältä ja vapautuneelta 70-luvulta.

Vaikka tavoite on kuinka hyvä, emme välttämättä kuitenkaan suostu tekemään töitä sen eteen. Se on inhimilliselle mielelle kovin tavallista. Tässä blogissa avaan syitä, miksi näin saattaa olla. Saat myös avuksesi prosessin, joka auttaa sinua muokkaamaan omaa tavoitettasi enemmän itsellesi sopivaksi. Näin voit aidosti sitoutua siihen. 

Johtoryhmätyöskentelyn peruskallion muodostavat yhdessä pohditut vastaukset syvälle meneviin ydinkysymyksiin.  Mitä enemmän ympärillä on epävarmuutta ja muutosta, sitä tärkeämpää on pysähtyä pohtimaan yhdessä näitä kysymyksiä. Yhtä lailla, mitä korkeammalle johtoryhmä on asettanut riman omalle työskentelylleen, sitä oleellisempia nämä kysymykset ovat. Keskustelu itsessään on vähintään yhtä tärkeää kuin vastaukset. Se lujittaa ryhmää ja vahvistaa psykologista turvallisuutta. 

Koetko sinä työniloa ja innostusta? Lipsutko välillä passiivisen työtyytyväisyyden puolelle? Leipäännyttääkö? Onko uupumus ottamassa sinusta niskalenkkiä?

Haastavan vuoden jälkeen kesä tarjosi mahdollisuuden hengähtää ja kerätä voimia. Arjen alkaessa tässä ”uudessa normaalissa” on vaara, että palaamme oravanpyörään ja velvollisuudet ja muuttuneet rutiinit ahdistavat. Miten onnistuisimme ylläpitämään mielen vapautta rajoituksista huolimatta?

Filosofiani Coaching Supervisorina pohjautuu relationaalisiin, humanistisiin ja systeemisiin lähtökohtiin. Matkan varrella olen saanut paljon vaikutteita myös Gestalt-filosofiasta.

Kun kuuntelin uutisia tämän kevään ylioppilaskirjoitusten erityisjärjestelyistä, mieleni palasi jonkun vuoden takaiseen mietintääni sopivasta ylioppilaslahjasta. Jotenkin silloin kirjoittamani blogin kysymykset tuntuvat sopivan hyvin myös tähän hetkeen. Silloin mietiskelin blogissani näin:

Katselin kirjahyllyjäni miettien, löytyisiköhän sieltä jotain lisättäväksi kummipoikani, hienon nuoren miehen ylioppilaslahjaan? Silmäilin kirjojen takakansia: liian raskas, liian vanhahtava, liian kevyt, liian tuttu ja tavallinen. Sitten huomasin yhden kirjan tumman selkämyksen. Käsikirja 1600-luvulta. Juuri sopivan tuore, raskas ja kevyt. Kestää vuosikymmenten selailun ja lukemisen.