‘The good life is a process, not a state of being.
It is a direction not a destination.’ (Carl Rogers)

Korona haastoi uudella tavalla tämän Carl Rogersin hyvän elämän määritelmän. Pysähtyminen ja rauhoittuminen tuntui varsinkin alkuun erityisen hyvältä. Kun on saanut olla terveenä, on myös ollut aikaa pohtia ja tunnustella asioita mielessään. Fyysinen eteenpäin meneminen elämässä on siirtynyt vahvemmin mielen tasolle, vaikkakin myös askeleita on tullut otettua tavallista enemmän. Aamukävely on ollut oman energian ja vireen kannalta tosi tärkeää.

Mietiskelin tässä yhtenä päivänä näitä virtuaalivalmennusasioita ja tuli mieleeni aika, jolloin otimme ensi askelia tällä saralla kymmenisen vuotta sitten. Alustana oli tuolloin upouusi Second Life.

Pandemian kokonaisvaikutuksia ei tiedä vielä kukaan. Kuitenkin niitä on tärkeää yritää kaikin tavoin pehmentää, koska sen tiedämme, että vaikutukset ovat massiiiviset. Käymme tässä blogissa läpi ensimmäiset askeleet, joita hyödyntämällä voit auttaa itseäsi ja organisaatiotasi eteenpäin.

Tunnista palaute, onnistu jatkossa paremmin.

Uuden vuoden ja vuosikymmenen alkaessa on syytä katsoa taaksepäin ja arvioida omia työsuorituksiaan. Tuliko tehtyä sitä, mitä piti, vai menikö aika muuhun? Entä teitkö töitä naama nutturalla vai olit työstäsi aidosti iloinen, ylpeä ja onnellinen?

Suorituksen, oman ja muiden, johtaminen on yksinkertaista ja samalla erittäin haastavaa.

Työkavereideni mielestä voisin olla titteliltäni Chief Being Officer (CBO). Myönnetään, täyttäisin roolin mallikelpoisesti. Olen nimittäin hyvä olemaan. Ja kun meillä Juuriharjassa on yhtenä strategisena kärkenä HaaS – Happiness as a Self Service, tämä sopisi hyvin.

Vuosia sitten yritimme ystäväni kanssa muistella aikoja, jolloin olimme viimeksi olleet pitkästyneitä. Kaivelimme muistin sopukoista hetkiä, joissa kello pysähtyy, eikä ole mitään tekemistä. Hämärästi mieleen nousi kuvia teini-iän kesäloman ensimmäisistä sadepäivistä ja pakollisista reissuista vanhempien kanssa. Viime vuosilta ja vuosikymmeniltä emme pitkästymisiä muistaneet.  Tekemistä oli aina löytynyt.

Tänä kesänä voisin taas pitkästyä. Työelämän mantran vastaisesti en aio tehdä lomalla mitään. Aion vain olla ja pysytellä kaikessa vanhassa, tutussa ja perinteisessä. Annan piut paut ikuiselle oppimiselle, hyödyllisten taitojen opettelulle, joustavuudelle ja jatkuvalle muutokselle. Tiikerinloikat saavat jäädä nyt tekemättä ja kärryiltäkin voin tippua ihan vapaasti.

Pitkäisikö loman jälkeen hypätä taas oravanpyörään? Iskeekö loma-ahdistus arjen velvollisuuksia ja rutiineja ajatellessa?  Miten loman vapautta voi lisätä arjen kiireeseen?