Oikeudenmukaisuuden kokemus on yksi vahvimpia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Levoton työmarkkinasyksy on herättänyt miettimään, miten herkkä ja omakohtainen tunne se on ja miten se on monella työelämän alalla nyt horjunut.

Oikeudenmukaisuus on yksi neljästä perushyveestä – muut ovat viisaus, kohtuullisuus ja rohkeus. Kunkin omaan tulkintaan siitä, mikä koetaan oikeudenmukaisuudesta, vaikuttavat omat aiemmat kokemukset sekä henkilökohtaiset eettiset ja moraaliset käsitykset. Siksi tutkijat kuten Cropanzano & Greenberg, (1997) määrittelevätkin oikeudenmukaiseksi sellaisen toiminnan, jota suurin osa ihmisistä pitää oikeudenmukaisena

Kun valmennamme esimiehiä, teemme toisinaan vähän banaalin tussinheittelydemonstraation. Kolmikossa heitämme tussia toisillemme. Hetken päästä suljemme yhden henkilön ulkopuolelle ja heittely jatkuu kahden kesken. Poissuljetun henkilön reaktiot ovat silmin nähtäviä, hylkäämisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus lytistää hartiat ja koko olemus muuttuu epävarmaksi. Ja kyse on vain tussin heittelystä.

On hyvä pyrkiä olemaan tietoinen, miten itse heittelee arjen tusseja.

Johtajien ja esimiesten toimintaa tarkkaillaan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta erityisen tarkasti. Kenelle annetaan haastavat, mielenkiintoiset projektit? Kenen mielipidettä kysytään palaverissa? Ketä pyydetään lounaalle? Kenen kanssa johtaja tuntuu viettävän enemmän aikaa? Luottamus ja arvostus ovat haluttua sosiaalista pääomaa.

Valmistelin juuri pienelle ryhmälle esimiehiä valmennuspäivää, jossa he saavat pohtia omaa esimiehisyyttään ja sitä, mikä heistä on koulinut sellaisen johtajan kuin he tänä päivänä ovat. Jäin miettimään, miten monen tapaamani johtajan kasvua ovat vauhdittaneet virheet ja vaikeudet.

Johtamisen eettisyys vaikuttaa merkittävästi ihmisten arkeen, työn sujuvuuteen ja työilmapiiriin. Jos eettinen osaaminen on heikkoa, tulokset näkyvät sekä poissaolotilastoissa että tuottavuudessa. Linjakas, kirkas ja oikeudenmukainen tapa johtaa mahdollistavat vapaan ajatustenvaihdon, uteliaan oppimisen ja innovatiivisen työotteen. Lisäksi eettisellä johtamisotteella taklataan riskejä jo ennen niiden syntymistä.

Tuntuuko joskus, että mikään ei riitä? Toimintaympäristö on murroksen kourissa. Pitäisi löytää uusia tuotteita sekä yhä tuottavampia tapoja toimia samalla kun sääntely ja muut rajoitukset kiristyvät. Lisäksi haluat olla läsnä omassa elämässäsi sekä huolehtia itsestäsi ja läheisistä ihmissuhteistasi. Joskus käy mielessä huoli koko firman tulevaisuudesta.

Miten saada siis jokainen organisaatiossa sitoutumaan oikeisiin asioihin ja kantamaan vastuunsa kokonaisuudesta?

Media on nopea ja ketterä kritisoimaan epäeettistä toimintaa. Samalla asialla ovat monet kansalaisjärjestöt. On tärkeää, että media ja järjestöt toteuttavat vahtikoiran rooliaan, jotta mikä tahansa markkinointipropaganda ei mene läpi täydestä tai kähminnät ja lahjonta jää paljastumatta. Moni hähmäinen tapahtumaketju olisi jäänyt joko kokonaan tai ainakin osin hämärän peittoon ilman ammattitaitoista ja periksiantamatonta mediaa ja pelottomia kansalaisjärjestöjä.

Nyt puhuttaa eettinen omistaminen. Siis mikä? Miten eettisesti voi omistaa? Missä sitä tapahtuu? Perheyhtiöissä, pörssiyhtiöissä vai molemmissa?

Operaatio Juuriharja on hämmästyttävä valmennus. Siinä lähdetään pienen johtajaryhmän kanssa intensiiviselle matkalle Namibiaan, jossa tehdään paikallisten kumppanien kanssa jokin yhteinen työprojekti. 

Epävarmuuden sietäminen ja ihmisten johtaminen muuttuvassa toimintaympäristössä vaativat esimiehiltä ja johtajilta huomion kiinnittämistä yhä enemmän ihmisiin. Osaamisen on uudistuttava. Epävarmuus ei tule poistumaan, vaan siitä on tullut kiinteä osa uutta normaalia.

Johtaja saa hyvin harvoin, jos koskaan, täydellisen rehellistä ja pyyteetöntä palautetta omasta työstään. Annettukin palaute sisältää yleensä vähintään ketunhäntiä, piiloagendoja, rivien välissä olevia toiveita tai jopa suoria vaatimuksia.

On tullut aikani uudistua. Olen johtanut Juuriharjan upeaa joukkoa kymmenen vuotta ja nyt haluan siirtyä konsultiksi. Olen peilannut johtajana kehittymisen matkaani ja tunnistanut sen varrella monia johtajana kasvamisen haasteita. Niistä keskeisimmät jaan tässä kanssanne. Toivon, että siitä on iloa muillekin johtajan kasvumatkalla kulkijoille.