<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=684484911759065&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Juuriharja blogi

Virkaetiikkaa

16.9.2013 18:08 Kategoriat: Eettinen johtaminen, Arvot, Eettinen ohjeisto (Code of Conduct), Johtamisen kehittäminen

Toista sataa vuotta sitten Suomea venäläistettiin. Virkamiesten lujuus oli koetuksella. Lappeen kihlakunnantuomari P. E. Svinhufvud istui sitkeästi käräjiään erotettunakin, koska hänen mielestään erottaminen oli laiton. Virkamiehen eetos ei taipunut Siperiassakaan. Rohkeus on virkamiehen hyve.

Esivalta voi koetella virkamiehen etiikkaa. Perustuslain mukaan virkamies ei saa soveltaa asetusta, joka on ristiriidassa lain kanssa. Virkamiehen pitää toimia laillisesti, vaikka esivalta muuta käskisi. Sortovuosien katkerat kokemukset saivat hallitusmuodon laatijan ottamaan pykälän perustuslakiin. Tuo ajatus on yhä virkamiesmoraalin ja etiikan kulmakivi.

Poliittinen järjestelmämme on rakennettu virkamiesvalmistelun ja poliittisen päättäjän vuorovaikutuksen varaan. Ideaalimallissa virkamiesvalmistelussa kootaan tiedot, arvioidaan vaihtoehdot ja esitetään ratkaisut, joista poliittinen päättäjä valitsee parhaimman. Virkamies vastaa vain siitä, että valmistelutyö on tehty perusteellisesti ja puolueettomasti ja että valmisteltu päätös on laillinen. Poliittinen päättäjä vastaa myös siitä, että se on oikea. Virkamiehen etiikkaan kuuluu se, että hän tekee päättäjälle rohkeasti ratkaisuehdotuksensa, mutta panee kuuliaisesti täytäntöön myös ne lailliset ratkaisut, joita ei itse olisi tehnyt.

Nykyään rekrytoidaan spesialisteja, jotka ovat ”ratkaisuhakuisia” ja ”tehokkaita”. Hyvä niin, mutta omaan ministeriööni haluaisin mieluiten ihmisiä, jotka ovat rohkeita ja oikeudenmukaisia. Ratkaisuhakuisuus voi olla hyve, mutta ilman arvosisältöä se voi ohjata kiviseinään. Natsit ne vasta olivatkin ratkaisuhakuisia.

Emme tiedä, millaista oli Svinhufvudin henkilöstöpolitiikka. Tuskinpa tuomiokunnassa oli HR-tiimiä. Elämä ei varmastikaan paljon eronnut sotaväestä. Vanha sotaväen palvelusohjesääntö määräsi, miten käsky toteutetaan. Mitä vähemmän natsoja, sitä vähemmän eettistä liikkumavaraa. Se oli kenraalien homma, jos heidänkään.

Modernissa siviiliorganisaatiossa päätöksiä tekee sotamieskin. Kun käskykulttuuria ei ole, ihmisten vuorovaikutuksessa työpaikoilla nousevat esiin eettiset kysymykset. Käsketyn palvelusohjesäännön ovat korvanneet yhdessä sovitut henkilöstöstrategiat ja eettiset pelisäännöt. Arvoja ei enää anneta, vaan ne sovitaan.

 

Harri Pursiainen on Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Kategoriat: Eettinen johtaminen, Arvot, Eettinen ohjeisto (Code of Conduct), Johtamisen kehittäminen

Harri Pursiainen

Kirjoittanut Harri Pursiainen

Pysy ihmisenä. Tilaa Juuriharjan blogi.