<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=684484911759065&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Juuriharja blogi

Eettiset riskit ja organisaatiokulttuuri

21.3.2014 15:57 Kategoriat:

Sana ”pelko” ei ikinä ole kovinkaan houkutteleva, kun puhutaan organisaatiokulttuureista ja erityisesti siitä, miten organisaatiokulttuuri voisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea strategisten tavoitteiden saavuttamista. Samaan aikaan olisi hyvä, että yritys olisi tietoinen omista potentiaalisista eettisistä riskeistään ja osaisi varautua niiden toteutumiseen. Onko riskeihin varautuminen yhteydessä pelkoon ja vaikuttaako se organisaation työnteon saundiin, jos samaan aikaan pusketaan porukkaan fiilistä ja pyritään tekemään jokaisen työstä innostavaa?

 

Eettisiä riskejä miettiessä yrityksen on suhteellisen helppo tehdä itselleen ns. riskikartta. Pystyakselille laitetaan riskin todennäköisyys (0-100) ja vaaka-akselille riskin vaikutus (0-100). Sen jälkeen potentiaaliset riskit asetetaan kartalle ja niiden saamat luvut (todennäköisyys, vaikutus) kerrotaan keskenään. Mitä suuremman kokonaisluvun riski saa, sitä kiireellisemmin organisaation olisi riskiin varauduttava.

 

Jäin miettimään, että kun organisaation johto käyttää aikaa potentiaalisten eettisten riskien kartoittamiseen, siirtyy sen huomio ainakin osittain pois organisaation vahvuuksista, jotka ovat asioita, joilla yritys erottuu kilpailijoistaan? Asia on haastava, koska on kaksi asiaa, jotka ”pitäisi hoitaa”, mutta keskittymällä ja kumartamalla vahvasti toiseen voi käydä niin, että toiselle pyllistetään. Vai voiko?

 

Tarkastellaan asiaa potentiaalisten kustannusten näkökulmasta. Mitä suuremman kokonaisluvun potentiaalinen eettinen riski saa riskikartassa, sitä suuremmat potentiaaliset kustannukset siitä yleensä syntyy organisaatiolle. Mitä huonommin riskin toteutumiseen on varauduttu, sitä suuremmat kustannukset siitä syntyy riskin realisoituessa. Jos organisaatio ei pelaa vahvuuksillaan, tai se ei pysty niitä maksimaalisesti hyödyntämään, niin se eittämättä vaikuttaa myös taloudelliseen tulokseen. Asian mittaaminen on äärimmäisen vaikeaa – ehkä jopa mahdotonta.

 

Avain löytyy ehkä siitä tavasta, jolla riskeihin organisaatiossa varaudutaan. On tyhmää olla varautumatta riskeihin, mutta se ei saa syödä organisaation hyvää fiilistä ja draivia, jolla työtä tehdään. Pelkäämään ei voi lähteä, mutta riskeihin pitää pystyä varautumaan. Tärkeintä saattaa olla kaiken yllä kuvatun tiedostaminen ja sen perusteella johtopäätösten tekeminen.

 

Mika

Mika Monto

Kirjoittanut Mika Monto

Pysy ihmisenä. Tilaa Juuriharjan blogi.

Lisää aiheesta: