Vuosia sitten yritimme ystäväni kanssa muistella aikoja, jolloin olimme viimeksi olleet pitkästyneitä. Kaivelimme muistin sopukoista hetkiä, joissa kello pysähtyy, eikä ole mitään tekemistä. Hämärästi mieleen nousi kuvia teini-iän kesäloman ensimmäisistä sadepäivistä ja pakollisista reissuista vanhempien kanssa. Viime vuosilta ja vuosikymmeniltä emme pitkästymisiä muistaneet.  Tekemistä oli aina löytynyt.

Tänä kesänä voisin taas pitkästyä. Työelämän mantran vastaisesti en aio tehdä lomalla mitään. Aion vain olla ja pysytellä kaikessa vanhassa, tutussa ja perinteisessä. Annan piut paut ikuiselle oppimiselle, hyödyllisten taitojen opettelulle, joustavuudelle ja jatkuvalle muutokselle. Tiikerinloikat saavat jäädä nyt tekemättä ja kärryiltäkin voin tippua ihan vapaasti.

Pitkäisikö loman jälkeen hypätä taas oravanpyörään? Iskeekö loma-ahdistus arjen velvollisuuksia ja rutiineja ajatellessa?  Miten loman vapautta voi lisätä arjen kiireeseen?

Vantaalainen opettaja Pekka Peura turhautui oppilaiden alisuoriutumiseen ja pisti oman opettamisensa uusiksi. Hän luopui perinteisestä opettajan roolista ja ryhtyi oppilaidensa ohjaajaksi. Ensi töikseen hän lopetti kokeiden pitämisen ja siirsi matematiikan kurssit verkkoon.

Eettiset kysymykset ovat tärkeitä ja merkityksellisiä kuntien johtamisessa. Lähes 90 prosenttia Kuntajohtajien etiikkabarometriin 2016- 2017 vastanneista kunnanjohtajista oli väitteestä melko tai samaa mieltä.

Helposti syytämme ulkoisia tilanteita, pomoa ja työkavereita stressin aiheuttajiksi. Deadlinet paukkuvat, kiire riivaa, päällikkö hoputtaa, asiakkaat kaipaavat tarkennuksia ja kollega sairastuu. Miten selviytyä työtaakan alta? Miksi työkaveri porskuttaa samassa tilanteessa tyynesti eteenpäin?

Miten arvioisit ryhmäsi toimintaa? Onko se enemmän yhteistä tekemistä kuin yhteistyötä? Jos ryhmässä ei ole ymmärretty yhteistyön merkitystä, saatetaan samanmielistä hyrinää ja yhteistä puuhastelua pitää hyvänäkin yhteistyönä. Yhteisen tekemisen lisäksi aito yhteistyö tähtää yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen ja merkityksellisten asioiden tekemiseen yhdessä paremmin kuin yksin.

Valoa kohti.

Vuoden pimein ajanjakso on pian selätetty. Miten se sujui omasta mielestäsi?

Vuosi vuodelta olen valmistautunut kaamoksen tuloon entistä huolellisemmin. Tänä syksynä olen opetellut pitämään pimeydestä ja nukkumisesta. Asensin unikellon ja huomasin nukkuvani useampana yönä tunnin tai puolitoista liian vähän. Ei kai ihme, että loppuviikosta on väsyttänyt ja kivoihinkin asioihin ryhtyminen on tuntunut työläältä.

Olipa ilo osallistua Rajattoman Riemun Iltaan, Linnanmäen 2016 Gaalaan viime viikolla.

Peter Diamandisin usko lähitulevaisuuden globaalin eksponentiaalisen kasvun mahdollisuuksiin, missä mikään ei ole mahdotonta, toi mieleeni Toy Storyn vanhan Buzz Lightyear -leluhahmon hokeman ”kohti ääretöntä ja sen yli”.