Istun lempeässä auringon paisteessa Ashridge Housen tyynnyttävä puutarhanäkymä edessäni Lontoosta hieman luoteeseen. Tajusin juuri, että ensikontaktini tänne oli tasan kymmenen vuotta sitten, kun coaching-opintoni alkoivat. Aikamoinen reissu on tullut 10 vuodessa tehtyä - coachina ja muutenkin. Ulkoiset puitteet täällä ovat huikeat, mutta tärkeintä on, että Ashrdigen coaching-sydän on jatkuvasti elävä ja sykkivä – ja kerää ympärilleen upeita ihmisiä.

Vaikka tavoite on kuinka hyvä, emme välttämättä kuitenkaan suostu tekemään töitä sen eteen. Se on inhimilliselle mielelle kovin tavallista. Tässä blogissa avaan syitä, miksi näin saattaa olla. Saat myös avuksesi prosessin, joka auttaa sinua muokkaamaan omaa tavoitettasi enemmän itsellesi sopivaksi. Näin voit aidosti sitoutua siihen. 

Loimme Juuriharjan kehityspäivässä muutama vuosi sitten sloganin, joka on päivä päivältä ajankohtaisempi: Super technology requires super humanity. Kun erilaiset digiratkaisut ja robotit korvaavat mm. loogista päättelyä, isoa tiedonsiirtoa vaativaa ja rutiininomaista työtä, ihmisten vastuulle jää mm. luovuus, intuition käyttö, motivointi, etiikka ja vuorovaikutus.

Nämä inhimillisyyden ytimessä olevat asiat vaativat toteutuakseen yhteistyötä.

Osallistun ensi viikolla kansainväliseen coaching-seminaariin. Meiliin pompsahti juuri ennakkoinfoa tapahtumasta. Infopaketissa oli myös ohjeita mielen valmistamiseen, jotta tilaisuudesta saa mahdollisimman paljon irti. Vinkkejä oli haettu huippu-urheilijoiden keinoista: visualisointi, ankkurointi ja oikean mielentilan hakeminen.

Valmistelin juuri pienelle ryhmälle esimiehiä valmennuspäivää, jossa he saavat pohtia omaa esimiehisyyttään ja sitä, mikä heistä on koulinut sellaisen johtajan kuin he tänä päivänä ovat. Jäin miettimään, miten monen tapaamani johtajan kasvua ovat vauhdittaneet virheet ja vaikeudet.

Olin yhtenä coachina mukana Suomen Punainen Ristin ja ammatticoachien järjestö ICF Finlandin yhteistyössä, jonka tarkoituksena  on tukea Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijöitä ja vahvistaa heidän johtajuustaitojaan ammatti-coachien avulla.

Tennis on minulle rakas harrastus  - ja yhä enemmän myös tapa oppia itsestäni. Muutama vuosi sitten harrastukseen tuli uusi kulma, kun aloimme ystävien kanssa kilpailla seniorisarjoissa. Pelien myötä  treenaamiselle tuli mielekkkäitä tavoitteita. Samalla tuli myös ennenkokematon kipsi, joka on saanut pelitason romahtamaan erityisesti kaksinpelitilanteissa.

”Älä suostu renkutettavaksi”, twiittaa Jari Sarasvuo.

Jään kiinni sanaan renkuttaminen. Renkuttaminen tuo itselleni mieleen epämääräisen höykytyksen, jolla ei ole selvää suuntaa. Varsinaista yhtä renkuttajaa ei ole, vaan tunne syntyy monista eri suuntiin vetävistä voimista, asioista ja ihmisistä.

Huomaan, että sana kuvastaa mielessäni useammankin coachattavani viimeaikaisia kokemuksia.

Luin eilen kahvikupin ääressä viime viikkoisen Kauppalehden, jossa Realia Groupin toimitusjohtaja, Matti Bergendahl, kertoi johtamisteeseistään. Yksi teeseistä oli neljä E-kirjainta: energy, energise, edge ja execution. Mieleen tuli taannoinen keskustelu monialaisessa illallispöydässä, jossa yhteinen konkluusio oli, että yrityksissä arvostetaan, rekrytoidaan ja palkitaan nyt erityisesti execution-kyvystä, kyvystä panna toimeen ja saada aikaiseksi. 

Luimme viimeksi Lukijat-kirjapiirissämme Christer Kihlmanin kirjan “Ihminen, joka järkkyi”. Kirja on tunnustuksellinen oman elämän kuvaus värikkäältä ja vapautuneelta 70-luvulta. Lukupiirin ansiosta tulee tartuttua kirjoihin, joita ei olisi muuten edes löytänyt.