Kevään saapumisen ja ulkona tulvivan auringonvalon myötä energiaa, uusia ajatuksia ja asioita tuntuu virtaavan elämääni. Pääsen haastamaan itseäni. Vaihtamaan perspektiiviä. Havainnoimaan ympäristöä uudesta näkökulmasta. Hakemaan uusia kerroksia coaching-työhöni.

Pidän lukupiireistä: niiden ansiosta tulee tartuttua kirjoihin, joita ei välttämättä olisi muuten edes löytänyt. Yksi tällaisista lukupiirilöydöistä on Christer Kihlmanin “Ihminen, joka järkkyi”. Kirja on tunnustuksellinen oman elämän kuvaus värikkäältä ja vapautuneelta 70-luvulta.

Vaikka tavoite on kuinka hyvä, emme välttämättä kuitenkaan suostu tekemään töitä sen eteen. Se on inhimilliselle mielelle kovin tavallista. Tässä blogissa avaan syitä, miksi näin saattaa olla. Saat myös avuksesi prosessin, joka auttaa sinua muokkaamaan omaa tavoitettasi enemmän itsellesi sopivaksi. Näin voit aidosti sitoutua siihen. 

Johtoryhmätyöskentelyn peruskallion muodostavat yhdessä pohditut vastaukset syvälle meneviin ydinkysymyksiin.  Mitä enemmän ympärillä on epävarmuutta ja muutosta, sitä tärkeämpää on pysähtyä pohtimaan yhdessä näitä kysymyksiä. Yhtä lailla, mitä korkeammalle johtoryhmä on asettanut riman omalle työskentelylleen, sitä oleellisempia nämä kysymykset ovat. Keskustelu itsessään on vähintään yhtä tärkeää kuin vastaukset. Se lujittaa ryhmää ja vahvistaa psykologista turvallisuutta. 

Filosofiani Coaching Supervisorina pohjautuu relationaalisiin, humanistisiin ja systeemisiin lähtökohtiin. Matkan varrella olen saanut paljon vaikutteita myös Gestalt-filosofiasta.

”The search for excellence, whatever it may be, begins with ethics. ”

Löysin tämän Robert Solomonin viisauden kirjasta The Psychology of Executive Coaching (Bruce Peltier). Myös hyvä coaching, kuten muukin tasokas tekeminen perustuu vastuulliselle, linjakkaalle pohjalle.

‘The good life is a process, not a state of being.
It is a direction not a destination.’ (Carl Rogers)

Korona haastoi uudella tavalla tämän Carl Rogersin hyvän elämän määritelmän. Pysähtyminen ja rauhoittuminen tuntui varsinkin alkuun erityisen hyvältä. Kun on saanut olla terveenä, on myös ollut aikaa pohtia ja tunnustella asioita mielessään. Fyysinen eteenpäin meneminen elämässä on siirtynyt vahvemmin mielen tasolle, vaikkakin myös askeleita on tullut otettua tavallista enemmän. Aamukävely on ollut oman energian ja vireen kannalta tosi tärkeää.

Oikeudenmukaisuuden kokemus on yksi vahvimpia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Levoton työmarkkinasyksy on herättänyt miettimään, miten herkkä ja omakohtainen tunne se on ja miten se on monella työelämän alalla nyt horjunut.

Monesti johtoryhmävalmennuksissa ja johdon coachingissa pysäytän johtajia miettimään, mikä heistä on koulinut sellaisen johtajan kuin he tänä päivänä ovat. Tarinat ovat ainutlaatuisia, mutta usein yhteistä on, että kasvua ovat erityisesti vauhdittaneet virheet ja vaikeudet.

Jokin aika sitten valokuvaaja, palvelumuotoilija ja mainosalan monipuolinen osaaja Markku Nurminen otti minuun yhteyttä mielenkiintoisella, avoimella ehdotuksella: ”Mitä jos ottaisimme muotokuvia johtajista ja käyttäisit niitä sitten coachingissa jollakin tavalla?” Kuvat tulisivat olemaan myös osa Markun valokuvauksen opinnäytetyötä. Lähdimme yhdessä kehittelemään ajatusta. Heitin ehdotuksen eteenpäin muutamalle ennakkoluulottomalle coachattavalleni ja he tarttuivat asiaan heti.