Työkavereideni mielestä voisin olla titteliltäni Chief Being Officer (CBO). Myönnetään, täyttäisin roolin mallikelpoisesti. Olen nimittäin hyvä olemaan. Ja kun meillä Juuriharjassa on yhtenä strategisena kärkenä HaaS – Happiness as a Self Service, tämä sopisi hyvin.

Osallistuimme toissa viikolla Tukholmassa Nordic Business Forumiin. Seminaareissa on se hyvä puoli, että pimeässä salissa istuessa ajatukset saavat juosta melko vapaasti huolimatta siitä, mitä milloinkin puhutaan. Siinä rauhassa istuessa ehtii poimia ja pohtia monenmoisia asioita.

Meillä on Juuriharjan lukupiirissä meneillään kirja Business Ethics, Ethical Decision Making and Cases. Kirjassa on satoja sivuja teoriaa eettisestä liiketoiminnasta sekä parikymmentä visaista casea.

Näemme, miten kyynel vierii projektikoordinaattorin poskille kun hän vastaanottaa esimieheltään epäoikeudenmukaista palautetta. Kuulemme kun projektipäällikön pään läpi suhahtaa pikajuna, kun kaikki näyttää kaatuvan päälle. Hymyilemme, kun toimitusjohtaja tsemppaa joukkojaan: Leijonat -95, kuka uskoi, minä uskoin. Ilon kautta!

Kuuntelin juuri webinaarin The Mindful Leader: Developing resilience and collaboration in a complex world. Webinaarin järjesti Ashridge Business School, josta minäkin olen coaching-oppini ammentanut. Kaksi lukua kiinnitti huomioni: 1050 ja 10. Erään tutkimuksen mukaan yrityksen ylempään johtoon kuuluva henkilö on päivässä hereillä keskimäärin 1050 minuuttia. Ja jo 10 minuutin päivittäisellä mindfullness-harjoittelulla on saatavissa huimia hyötyjä.  Tutkimuksen mukaan hyödyt liittyvät ennen kaikkea johtamisen kolmeen tärkeimpään metataitoon:

Aivan kaikki eivät olleet viime perjantaina loppuunmyydyssä Nordic Business Forumissa, vaikka niin välillä saattoi tuntuakin. Myös Musiikkitalolla oli loppuunmyyty tilaisuus: HKO:n avoimet harjoitukset illan konserttia varten. Minä onnistuin saamaan lipun vain jonkun ystävällisen sielun toiminnan takia. Se kuuluisa ”Joku” oli itse estynyt osallistumaan harjoituksiin, mutta oli nähnyt vaivaa ja palauttanut lipun Musiikkitalon lipunmyyntiin, josta minä sen sitten sain. Hän oli tehnyt teon, jota kirjallisuudessa usein kutsutaan nimellä Random Act of Kindness. Teon, jonka tekeminen lisää tutkitusti teon tekijän onnellisuutta. HKO:n lipun suhteen teko lisäsi toki myös minunkin onnellisuuttani.

Johtajankin uralla vain muutos on pysyvää. Toimintaympäristö, organisaatio, liiketoiminnan etiikka, ansaintalogiikka; kaikki muuttuvat jatkuvasti.

Juuri ennen kesälomaani katselin kirjahyllyjäni miettien löytyisiköhän sieltä jotain lisättäväksi kummipoikani, hienon nuoren miehen, ylioppilaslahjaan. Silmäilin kirjojen takakansia: liian raskas, liian vanhahtava, liian kevyt, liian tuttu ja tavallinen.

Sitten huomasin yhden kirjan tumman selkämyksen. Käsikirja 1600-luvulta. Juuri sopivan tuore, raskas ja kevyt. Kestää vuosikymmenten selailun ja lukemisen.

Ajattelumme ja päätöksentekomme on kovin harhaista vaikka usein toiselta tuntuukin. Olemmehan me omasta mielestämme järkeviä, hyviä ajattelijoita, jotka tekevät rationaalisia päätöksiä saatavilla olevan informaation pohjalta.

Aivomme pettävät meitä kuitenkin huomaamattamme. Ne valikoivat mm. mihin kiinnitämme huomiota, mitä pidämme totena ja millä perusteella teemme päätöksiä. Ne uskottelevat meille, että olemme ajatuksenlukijoita ja tiedämme, mitä muut haluavat ja ajattelevat. Ne sotkevat syyt ja seuraukset. Ja tulkitsevat kaiken näkemämme vanhojen uskomuksiemme pohjalta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Palasin parisen viikkoa sitten pitkältä sapatilta takaisin työelämään. Vuorotteluvapailijan väljä mieli ja eteen tullut kiinnostava mahdollisuus johtivat siihen, että aloitinkin uudessa työpaikassa pitkän vapaan jälkeen. Jännä tilanne; Mistähän sitä aloittaisi? Ovatko aivoni päässeet viimeaikoina liiankin helpolla? Mitä kaikkea uutta saankaan oppia?