<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=684484911759065&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Juuriharja blogi

”We are not sensitive enough…”

14.10.2016 10:00 Kategoriat: Yhteistyötaidot, Ihminen ja ajattelu

Aivan kaikki eivät olleet viime perjantaina loppuunmyydyssä Nordic Business Forumissa, vaikka niin välillä saattoi tuntuakin. Myös Musiikkitalolla oli loppuunmyyty tilaisuus: HKO:n avoimet harjoitukset illan konserttia varten. Minä onnistuin saamaan lipun vain jonkun ystävällisen sielun toiminnan takia. Se kuuluisa ”Joku” oli itse estynyt osallistumaan harjoituksiin, mutta oli nähnyt vaivaa ja palauttanut lipun Musiikkitalon lipunmyyntiin, josta minä sen sitten sain. Hän oli tehnyt teon, jota kirjallisuudessa usein kutsutaan nimellä Random Act of Kindness. Teon, jonka tekeminen lisää tutkitusti teon tekijän onnellisuutta. HKO:n lipun suhteen teko lisäsi toki myös minunkin onnellisuuttani.

Kun on tottunut näkemään orkesterin jäsenet juhlavissa esiintymisasuissaan, oli todella virkistävää nähdä heidät normivaatteissa. Kuka oli pukeutunut farkkuihin ja t-paitaan, kuka taas harjoitteli viluisena villapaidassaan. Ensin harjoiteltiin Mozartin oboekonserttoa. Tämä oboekonsertto oli ollut kadoksissa 130 vuotta ennen kuin se oli löytynyt. Kävi ilmi, että samainen konsertto oli julkaistu Mozartin huilukonserttona. Pitääkseen yllä mielikuvaa ilmiömäisen nopeasta säveltäjästä, Mozart oli tavallaan varastanut itseltään oboekonserton ja sovittanut sen uudelleen huilukonsertoksi.

Harjoitus sujui hyvin, solisti soitti erittäin kauniisti ja herkästi. Vasta lopuksi kapellimestari kommentoi, antoi ohjeita ja pyysi soittamaan joitakin kohtia uudelleen hieman toisin. Myös konserttimestari nousi seisomaan, kääntyi jousiston puoleen, viittasi solistiin päin ja totesi: ”We are not sensitive enough…” Loppu jää minulta kuulematta. Mutta hetken päästä kuulimme orkesterista toisenlaisen sävyn.

Vieressäni istui hieman vanhempi mies. Vaihdoimme muutaman sanan ja tauolle lähtiessään hän totesi: ”On se kyllä niin, että oboen herkkää, aitoa sointia ei pysty mikään tekninen väline toistamaan.” Myöhemmin kuulin, että harrastuksekseen hän etsii täydellistä sointia ja rakentaa äänentoistolaitteita.

Ja mitä tällä kaikella on tekemistä eettisen johtamisen kanssa? Sano sinä. Olisi mukava kuulla ajatuksiasi.

 

we-are-not-sensitive-enough-284942-edited.jpg

Kategoriat: Yhteistyötaidot, Ihminen ja ajattelu

Sirkku Heinonen

Kirjoittanut Sirkku Heinonen

Pysy ihmisenä. Tilaa Juuriharjan blogi.