Johtaja, joka tietää jo: kun kokemus lakkaa kuuntelemasta – ja miksi se on haitallista?
Kokous alkaa, joku esittää tilanteen ja jo ennen kuin hän on lopettanut, kokenut johtaja tietää, mihin tilanne etenee. Tietää, kuka sanoo mitä, ja mikä ratkaisu toimii. Johtaja on todennäköisesti nähnyt vastaavan tilanteen ennenkin – ehkä jopa kymmeniä, ellei satoja kertoja. Tämä on kuitenkin petollinen kaava.
Johtajan kokemus on arvokasta, siitähän organisaatio maksaa. Samassa hetkessä tapahtuu kuitenkin jotain muuta, jota harvemmin nimetään. Kokenut johtaja on lakannut kuuntelemasta. Ei pahasta tahdostaan, vaan aivot ovat tehneet tehtävänsä. Ne ovat rakentaneet rutiinikäyttäytymistä, joka vapauttaa kapasiteettia monimutkaisempaan ajatteluun. Neurotieteessä tätä kutsutaan automaattiseksi prosessoinniksi, arkikielessä tämä on autopilotti. Autopilotti on tehokas, mutta myös sokea. Siksi tämä on tärkeä tiedostaa ja johtajan kannattaa pyrkiä näkemään myös se, mille on tullut sokeaksi.
Itsensä johtaminen on johtajan tärkein työkalu – lue, mitä kaikkea tämä johtajan työssä tarkoittaa!
Mitä tapahtuu, kun johtaja on nähnyt saman tilanteen monta kertaa?
Kokemus ei tietenkään tee johtajasta huonompaa, mutta paradoksaalisesti se lisää sokeita pisteitä. Kokemus tekee näkymättömäksi sen, mitä ei enää tarvitse tietoisesti valita. Juuri ne reaktiot, jotka ovat automatisoituneet eniten, ovat sitä, mitä et itse näe. Esimerkiksi se tapa, jolla suljet tai avaat tilan muille, tapa, jolla kehosi viestii ennen kuin olet sanonut mitään. Muut näkevät nämä, mutta sinä itse et.
Miksi valmis vastaus heikentää päätöksentekoa tai estää kasvun ja kehittymisen?
Psykologina olen kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei koskaan joudu tilanteeseen, jossa valmis vastaus tai vanha käsikirjoitus ei toimikaan. Joka ei koskaan kohtaa ympäristöä, jossa tutut vihjeet puuttuvat. Vastaus on itseasiassa hyvin yksinkertainen ja hieman epämukava: hän ei kasva. Autopilotilla toimiva johtaja optimoi, ei kasva, eikä kehity.
Kasvu vaatii häiriön, jotakin, joka ei sovi olemassa olevaan karttaan.
Mitä tutkimus kertoo kasvusta ja kehittymisestä – ja miksi se ei yllätä?
Kokemuksellisen oppimisen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että voimakkaimmat ja pysyvimmät muutokset johtamiskäyttäytymisessä tapahtuvat oman toimintaympäristön ulkopuolella. Ensimmäiset systemaattiset tulokset tulivat australialaisesta tutkimuksesta, ja ne olivat niin selkeitä, että ne muuttivat lopulta tapaa, jolla johtamisen kehittämistä alettiin ajatella: haettiin kokemuksesta oppimista ja ryhdyttiin tekemään toiminnallisia harjoituksia.
Uuden tiedon ytimessä oli niin kutsuttu out-of-class-oppiminen. Eli sen sijaan, että muuttuvia tilanteita harjoitellaan luokkahuonemaisessa ympäristössä epätodellisissa tilanteissa, johdetaankin aidossa ympäristössä ja pyritään saamaan aidosti tuloksia aikaan.
Miten kokenut johtaja palauttaa kiinnostuksen tilanteeseen, herkistyy kuuntelemaan ja siten kehittymään?
Kehittyminen edellyttää itsensä altistamista muuttuville tilanteille, joissa ei ole oletusta siitä, että totutut kaavat toimivat. Out-of-class-oppiminen aidossa tilanteessa ei ainoastaan tuota erilaisia oppimiskokemuksia – se tuottaa pysyvämpiä muutoksia. Miksi? Koska vieraassa ympäristössä autopilotti ei löydä oikeaa kanavaa. Se on pakotettu toimimaan toisin, eikä kokemus pääse tulemaan automaatioksi.
Kun esimerkiksi johdat ihmisiä, joita et tunne, kulttuurissa, joka ei ole sinun ja projektissa, jonka säännöt eivät ole sinun – et voi nojata siihen, mitä jo tiedät. Tällöin on pakko olla läsnä ihan oikeasti. Tällaisessa hetkessä muut näkevät sinut eri tavalla kuin tutussa toimistossa. He näkevät, miten reagoit paineessa, miten käsittelet epäselvyyttä ja mitä teet, kun et tiedä. Näissä tilanteissa tapahtuu todellista kasvua ja kehittymistä.
Lue myös: Mitä jos johtaminen ei olisikaan yksinäinen matka?
Operaatio Juuriharja on ainutlaatuinen johtajuusvalmennus, joka ammentaa tutkimustiedosta
Operaatio Juuriharja ammentaa juuri tästä tutkimustiedosta. Valmennus toteutetaan pienessä ryhmässä, todellisessa ympäristössä, jossa on hyvin merkityksellistä saada todellisia tuloksia aikaan. Kun valmennusryhmän jäsenet kukin kertovat sinulle kokemuksestaan – suoraan ja lämmöllä, auttaakseen sinua – tapahtuu jotain harvinaista ja aitoa.
Olen vuosien varrella kuullut monen johtajan kuvauksen tästä hetkestä. Jotkut kuvailevat tilanteen levollisesti, jotkut vielä vuosiakin myöhemmin hieman liikuttuneena. Yhteistä on, että he kaikki kokivat tilanteen todellisuuden ja aitouden. Vihdoin joku halusi auttaa niin, että kertoi avoimesti ja suoraan, mitä näki. Operaatio Juuriharjassa valmennusryhmäläisiltä saatu palaute on äärimmäisen arvokasta johtajalle, joka ei välttämättä arjessa palautetta juuri saa. Se on vilpitöntä ja aitoa, ei arviointia tai arvosteluja. Se on halua auttaa. Tästä syntyy ymmärrystä siitä, mitä ennen ei ole sanottu ääneen ja mille johtaja on itse tullut sokeaksi.
Mitä käy, kun johtaja ei enää saa palautetta, vaikka itseasiassa tarvitsisi sitä kipeästi?
Lue blogi: Johtaja, joka ei tarvitse palautetta!
Tilanteet, joissa kokemus ei pelasta johtajaa, kasvattavat eniten
Milloin viimeksi olet ollut johtajana tilanteessa, jossa et etukäteen tiennyt, miten tilanne etenee? Tilanteessa, jossa kokemus ei pelasta, vaan jouduit oikeasti kohtaamaan itsessäsi jotain uutta? Nämä tilanteet kasvattavat ja kehittävät johtajana eniten. Jos jouduit vastaamaan näihin kysymyksiin ”en muista”, voi olla hyvä altistaa itseä yhä enemmän näille tilanteille. Ne vievät sinua eteenpäin ja kehittävät sinusta yhä parempaa johtajaa.
Haluatko astua rohkeasti epämukavuusalueelle ja kehittyä johtajana?
Lue lisää Operaatio Juuriharjasta tai varaa ilmainen keskusteluaika kalenteristani, niin jutellaan ja mietitään millainen valmennus auttaisi juuri sinua kasvamaan johtajana!
Linkki kalenteriini:
https://cal.com/erikaheiskanen/operaatio-juuriharja
Lue lisää Operaatio Juuriharjasta:
Operaatio Juuriharja - henkilökohtaisen kasvun matka johtajille
Usein kysyttyä:
Miksi johtajan rutinoituminen voi olla huono asia?
Kun johtaja toimii kokemuksensa perusteella rutinoituneesti, hän optimoi ja tehostaa, mutta ei kehity. Silloin se potentiaali, joka organisaatiossa olisi hyödynnettävissä, jää ehkä hyödyntämättä.
Miksi valmis vastaus heikentää päätöksentekoa ja kehittymistä?
Kun tutussa tilanteessa toimitaan kokemuksen ja rutiinin pohjalta, oma ajattelu ei tule koskaan haastetuksi. Kaikkia mahdollisuuksia ei nähdä, eikä siten kehittymistä tapahdu. Johtajan tehtävä on ohjata organisaatiota yhä parempiin tuloksiin - kehittymään. Siksi rutiineja ja valmiita vastauksia pitäisi uskaltaa haastaa.
Miten kokenut ja rutinoitunut johtaja palauttaa kiinnostuksen tilanteeseen ja herkistyy aidosti kuuntelemaan?
Kehittyminen vaatii itsensä altistamista muuttuville tilanteille. Kun kokemus ei voi ohjata, on pakko toimia toisin ja reagoida tilanteeseen. Silloin tapahtuu myös kasvua ja kehitystä.

