<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=684484911759065&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Juuriharja blogi

Leikkisän energian lähteillä - poikkeusaikanakin

8.5.2020 8:00 Kategoriat: Yhteistyötaidot, Eettinen johtaminen, Arvot, Itsensäjohtaminen

reflection-juuriharja copy

‘The good life is a process, not a state of being.
It is a direction not a destination.’ (Carl Rogers)

Korona haastoi uudella tavalla tämän Carl Rogersin hyvän elämän määritelmän. Pysähtyminen ja rauhoittuminen tuntui varsinkin alkuun erityisen hyvältä. Kun on saanut olla terveenä, on myös ollut aikaa pohtia ja tunnustella asioita mielessään. Fyysinen eteenpäin meneminen elämässä on siirtynyt vahvemmin mielen tasolle, vaikkakin myös askeleita on tullut otettua tavallista enemmän. Aamukävely on ollut oman energian ja vireen kannalta tosi tärkeää.

Kun viikot ovat kuluneet olen todella alkanut kaipaamaan energisoivia kohtaamisia ja dialogeja sekä leikkisiä yhteisen kehittelyn hetkiä. Älyllinen leikittely innostaa, kaappaa mukaansa ja innostuksen energia helpottaa toimeenpanoa. Se on ollut työelämän suola. Tällaisten hetkien eteen on joutunut nyt näkemään tavallista enemmän vaivaa. Positiivista on ollut huomata, että myös täysin virtuaalisessa maailmassa tämä on mahdollista saavuttaa.

Mitä jos… ajattelisinkin toisin?


Päätin ajatella tätä aikaa omalta osaltani uudelleen määrittelyiden aikana. Mitä on hyvä elämä? Mitä on työ? Mikä on oma roolini tässä kaikessa? Sain kunnon lisätöytäyksen omien uskomusteni pohtimiseen Robin Shohetin ja Joan Wilmoren workshopissa. Robin on yksi oppi-isistäni Ashridgen Coaching Supervision-ohjelmassa. Workshopin teemana olivat ydinuskomukset Supervision-kontekstissa. Ohjasimme toisiamme mm. Byron Katien neljän kysymyksen avulla:


1. Onko se totta?
2. Tiedätkö varmasti, että se on totta?
3. Mitä teet ja mitä tapahtuu, kun uskot tähän ajatukseen?
4. Kuka olisit ilman tätä ajatusta?

Miten vapauttava kokemus olikaan penkaista omia uskomuksia, erityisesti tehdä näkyväksi niitä rajoittavia. Tyypillisimpiä rajoittavia uskomuksia meille ihmisille ovat esimerkiksi: ”En kuulu porukkaan.” ”En halua, että muut ajattelevat minusta, että olen ahne/kilpailuhenkinen/…” ”Mulla ei ole tarpeeksi aikaa.” ”En kelpaa.” Kun oman rajoittavan uskomuksen on tunnistanut, on jännittävää kokeilla, miltä elämä näyttäisi ja tuntuisi ilman sitä. Ja sitten ehkä päästääkin irti.

Energiaa workshopissa toi myös nähdä ja kuulla isolukuinen joukko kansainvälisiä coacheja, meitä oli yli 180 henkilöä Zoomissa. Chatti oli vilkkaasti käytössä ja alkutervehdykset olivat riemukkaita. Erityisen hienoa oli kokea syvälle menevää työskentelyä breakout-huoneissa aiemmin tuntemattomien kollegoiden kanssa pienryhmässä.

Leikkisyys on portti luovuuteen


Tärkeä energian lähde itselle viime kuukausina on ollut kahden luovan kehittämisyrityksen kollegan kanssa perustamamme vertaisryhmä. Olemme kokoontuneet virtuaalisesti parin viikon välein ja kokeilleet ennakkoluulottomasti erilaisia menetelmiä uudessa ympäristössä ja samalla saaneet oman elämän reflektointiin uutta kulmaa. Tekemistä on leimannut lämpö ja leikkisyys. Ne ovat oman kokemukseni mukaan portti luomiseen ja uuteen.

Juuriharjaajien kesken olemme myös säännöllisesti kokoontuneet kehittämään uudenlaisia ratkaisuja asiakkaiden muuttuneisiin tarpeisiin. Samalla olemme testailleet erilaisia virtuaalisia alustoja ja sovelluksia. Kokeilut ovat olleet leikillisiä ja hauskoja - hullutteleviakin, vaikka teemat ovat tärkeitä.

Monissa yrityksissä mielet askartelevat kiivaasti erilaisten tulevaisuuden skenaarioiden parissa. Vaikka ajassa on nyt paljon vakavuutta, surua, luopumista, sopeutumisen tarvetta, niin lisäarvoa ja yllättäviä näkökulmia pohdintaan voisi tuoda tilkka leikkisyyttä.

Samaa voisi kokeilla yksilötasolla. Tällä hetkellä monien päivät täyttyvät tehokkaista ja fokusoiduista virtuaalipalavereista. Mitä ripaus leikkisyyttä voisi tuoda päivääsi? Miten pystyt sitä ruokkimaan?

                                           Kun Albert Einstein kehitti suhteellisuusteoriaa,                                                   hän aloitti leikkisillä ajatuksilla: ”Mitä jos voisin                                                   istua valonsäteellä? Mitä silloin näkisin?”

Miten sinun Mitä jos…-kysymyksesi jatkuisi? Mitä jos…?


Kategoriat: Yhteistyötaidot, Eettinen johtaminen, Arvot, Itsensäjohtaminen

Rea Klingberg

Kirjoittanut Rea Klingberg

Pysy ihmisenä. Tilaa Juuriharjan blogi.