Juuriharja blogi

Kolmas työpäivä

11.3.2008 14:02 Kategoriat: Operaatio Juuriharja, Operaatio Juuriharja matkablogi

Kolmannen työpäivän johtajapari käynnisti työskentelyn ajomatkalla majapaikasta työmaalle PEACE Centreen. Autolla huristeltaessa mäkiä ylös ja alas ehdittiin käydä tiivis arvokeskustelu, jossa määriteltiin tärkeimmäksi arvoksi turvallisuus. Keskustelun pohjalta sovittiin, että kaikilla on oikeus ja velvollisuus tarttua tilanteisiin, joissa turvallisuus ei parhaiten toteudu. Työtoverin ihon punoittaminen auringosta tai epäergonominen työasento olivat muutamia esimerkkejä puuttumisen mahdollisista syistä. Nestetasapainosta huolehtiminen oli ja on varmasti tärkein jatkuva huolenpidon aihe. Muiksi arvoiksi nimettiin työviihtyvyys sekä tuloksellisuus.

Laatoitustyö jatkui ja tuntui erityisen palkitsevalta saada valmista pintaa aikaan purkamisen sijaan. Työ vaati tarkkuutta ja kärsivällisyyttä sekä apua paikalliselta ammattilaiselta vähän väliä. Ei ole kovin helppoa saada hieman epäsäännöllisen kokoisia tiiliä säännönmukaiseen kuvioon ilman rakoja ja suunnan ”vääntymistä”.

Kolmantena työpäivänä oli aika jatkaa coaching-prosessia ja työskentelyn lomaan organisoitiin henkilökohtaiset coaching-sessiot. Jokainen pääsi kahdenkeskisessä tilanteessa syventämään omaa työskentelyään ja kehittymistään. Samalla varmistettiin, että jokainen voi monin tavoin tukea prosessin etenemistä ja syvenemistä tulevina päivinä.



French drainin kaivaminen saavutti määräsyvyytensä ja kuoppaa päästiin täyttämään. Kaivon tai pitäisikö sanoa viemärin kuopan valmistuminen nosti tunnelman kattoon. Kivien ja puunjuurien kanssa taisteleminen ja kovettuneen maan möyhentäminen oli hetkeksi ohi.



PEACE Centren operations coordinator Vicky Festus-Karuresin poika lupautui oppaaksemme slummeihin. Hänen työtehtävänsä venyivät ja odotimme häntä hetken kadulla. Tempauduimme tanssimaan länsi-afrikkalaisia tansseja se nauratti ohikulkijoita.




Slummeissa asuu noin puolet pääkaupungin Windhoekin asukkaista. Aaltopeltistä tehtyjä hökkeleitä on kaupunginosa toisensa jälkeen. Yleisnäkymä on melkein kaunis, kun metalli kiiltää auringonpaisteessa. Kauneutta himmentää tieto, että pelti on kuumalla kuumempi ja kylmällä entistä ankeampi. Hökkeleiden oviaukoista avautui karuja näkymiä. Erityisesti lasten katseleminen kosketti, vaikka lapset näyttivät yhtä lailla lapsilta kuin missä tahansa. Vaatetus tosin oli niukka ja likainenkin.

Namibian sadekausi on tällä kertaa poikkeuksellisen vetinen. Sade ei juurikaan imeydy maaperään vaan virtaa joenuomia pitkin lopulta mereen. Uomat ovat normaalisti kuivia ja sade aiheuttaa tunnin, parin mittaisen virtauksen. Koska vesi on niin harvinainen ilmiö joissa, siltoja ei juurikaan ole rakennettu vaan pelkästään joen pohjan kautta kulkeva betoninen tienpohja. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vesi virtaa, jokea ei voi ylittää. Kotimatkalla yksi joki oli virtaavassa vaiheessa ja jouduimme ajamaan kiertotietä majapaikkaamme. Eksoottinen kokemus!

Iltapurussa tapahtui selvä syveneminen ja pääsimme pykälän eteenpäin. Teimme myös välitilinpäätöksen kolmannen työpäivän kunniaksi. Jokainen kävi läpi, mitä on oivaltanut ja oppinut itsestään tähän mennessä, miten on edennyt suhteessa kehittymistavoitteeseensa ja mihin erityisesti fokusoi tulevina päivinä.

Kategoriat: Operaatio Juuriharja, Operaatio Juuriharja matkablogi

Jari Salo

Kirjoittanut Jari Salo

Pysy ihmisenä. Tilaa Juuriharjan blogi.