Juuriharja blogi

Seitsemän samuraita ja seitsemän oppia projektitiimin johtamisesta

31.5.2021 19:41 Kategoriat: Yhteistyötaidot, Allianssi, Projektijohtaminen

Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on yksi lempielokuvistani. Se on myös elokuva, jonka tarina ja hahmot tulevat usein mieleeni projektitiimien ja projektijohtajien työtä seuratessa ja valmentaessa.

Merkityksellinen tehtävä imee tiimin puoleensa

Tarinan lähtökohtana on kylä, joka on kasannut kaikki liikenevät riisinsä palkatakseen samurait suojelemaan väkeään ja sen kohta kypsyvää ohrasatoa rosvojoukolta. Tehtävä on mitä haastavin, riskit suuret ja palkkio lähes olematon. Projektin johtajaksi saadaan kuitenkin kokenut, taisteluihin väsynyt ja omaan työhönsä merkitystä etsivä samurai, jolle motivaatio tehtävään syntyy halusta auttaa muita ja varsinkin apua tarvitsevia.

samurai

 

Halu kehittyä ja kehittää on osaamistakin tärkeämpää

Projektin miehitykseen on aivan liian vähän aikaa. Siksi projektijohtaja joutuu ottamaan tiimiinsä vastentahtoisesti kolme samuraita, joiden suhteen hänellä on alussa suuria varauksia. Yksi on aivan liian kokematon ja kasvanut liian hyvissä olosuhteissa. Tämä innokas ja opinhaluinen samurai on kuitenkin itse valinnut projektin ja mestarinsa ja saa lopulta paikan sitkeytensä ansiosta. Tarinassa hän kehittyy täysveriseksi samuraiksi lyöttäytymällä aktiivisesti kokeneempien osaajien työpariksi ja ”varjostajaksi”. 

 

Toinen johtajan alussa epäilemä, turhia ja näytösluonteisia kilpailuja käyvä samurai on ”osaamisessaan ylivertainen, mutta kiinnostunut vain omien taitojensa hiomisesta”. Tärkeä tehtävä saa kuitenkin myös tämän introvertin taiturin liittymään joukkoon. Yksilösuorituksillaan tämä samurai osoittautuu ratkaisevaksi jäseneksi. Riskinottojen ja omatoimisuuden hyödyt ja haitat tulevat elokuvassa dramaattisesti näkyviin ja johtaja joutuu puuttumaan kun sankaruuden tavoittelu leviää sooloilevina irtiottoina muihin jäseniin. Elokuvassa yksi liikuttavista sivujuonista on se, että tämä jo ikääntyvä samurai saa ennen uransa päättymistä mahdollisuuden kauniiseen loppuun kasvamalla vielä opettajaksi ja mentoriksi.  Merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemusten myötä tyyni tyytyväisyys sekä kiinnostuksen ja myötätunnon osoittaminen muita kohtaan palaavat tarinan alussa värittömän ja itsensä kovettaneen samurain olemukseen.

 

Tunne itsesi ja arvosta vahvuuksiasi

Kolmas vähintäänkin epäilyttävä, ja alussa muiden samuraiden pilkallisesti torjuma tapaus on hahmo, jolta kaikki samurain piirteet tuntuvat kokonaan puuttuvan. Hän on riehakas ja impulsiivinen pelleilijä, jonka taistelutaidoissa olisi toivomisen varaa. Tarinassa hänen vahvuuksiksi paljastuvat huumorin ja moraalin ylläpito sekä rohkeus nostaa esiin ja ratkaistaviksi jännitteet projektitiimin ja kyläläisten (hyödynsaajien) välillä. Näistä molemmista taidoista on suurta hyötyä kun projekti laajenee ydintiimistä moniosaajahankkeeksi, jossa myös kyläläisten paikallistuntemus, resurssit ja osaaminen on kytkettävä projektiin.  Tämä rohkea, muilta arvostusta hakeva ja tunteikas kaveri saa johtajalta sekä suurinta ymmärrystä että kovimpia moitteita kurittomuutensa vuoksi. Lopussa hän osoittaa, että motivaatiolla ja itsenä likoon laittamisella voi korvata paljon siitä, minkä taidoissa menettää.

 

Hyvässä tiimissä asiaosaaminen kietoutuu yhteistyöosaamiseen ja omaa roolia laajempaan vastuunottoon

Keitä olivat nuo kolme muuta tiimin keskeistä, mutta draamallisesti vähemmän kiinnostavaa ja ristiriitaista hahmoa? Yksi oli kovia kokenut, lähes uupunut, mutta siitä huolimatta kentällä aina varmasti toimiva moniosaaja, johtajan luotettu aiemmista projekteista. Toinen oli luonteeltaan hyväntahtoinen, aina hymyilevä, uskoa muihin valava, omista taidoistaan kerskumaton johtajan oikea käsi. Kolmas oli muista välittävä, energinen ja hädän hetkellä piristystä ympärilleen luova tarmonpesä.  Nämä kolme jäsentä osaltaan vaikuttivat siihen, että kokonaisuus saatiin toimimaan yhteen eikä väki luisunut epämääräiseksi joukoksi individualistisia sankareita ja vastuuta pakenevia oman selustan varmistajia.

 

Johtajan paikka on vaihtuva

Elokuvassa johtajan paikka vaihtui tilanteiden mukaan. Tiimiytysvaiheessa hän oli näkyvillä eri suuntiin ja loi luottamuksellisia välejä käyttäjien avainhenkilöihin. Suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa hän kävi paljon vuoropuhelua omassa pienryhmässään ja hyödynsi ja jakoi siinä tarvittavaa osaamista. Harjoitusvaiheessa hän liikkui kentällä, mutta hiukan etäämmällä pitäen samalla yhteyttä käyttäjien johtoon. Joukot jaettiin pienryhmiin, joilla oli omat vastuuhenkilönsä.  Hän ei vienyt heiltä roolia tekemällä heidän tehtäviään, olivatpa ne johtamiseen tai asianosaamiseen liittyviä. Välillä hän löysi paikkansa etäämmältä sieltä, missä näkymä kokonaisuuteen oli paras mahdollinen. Kun kriittiset hetket koittivat, hän osallistui itsekin toimintaan, mutta johtajuus ei jäänyt silloinkaan tyhjäksi.

 

Johtajan toiminta palvelee kokonaisuutta

Alkuvaiheessa yhteinen identiteetti visualisoitiin symboliksi, jossa jokaisella osapuolella oli oma merkkinsä. Kokonaisuuden hahmotusta edisti toimintaympäristön kartta ja sen pohjalta suunniteltu puolustusstrategia, jolla ylivoimaista vastustajaa vastaan pystyttiin ”muutakin kuin vain puolustautumaan”.

Puuttumista nähtiin elokuvassa vain kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla kyse oli siitä, että oma etu tai kunnian tavoittelu meni kokonaisuuden edun edelle. ”Sodassa pitää tehdä yhteistyötä.” Kipua ja uhrauksia tuottavat päätökset tehtiin kokonaisuuden etua ja toimenpiteiden välttämättömyyttä perustellen. Kaikki voittaa -ratkaisuille eivät olosuhteet ja tiukka aikataulu antaneet mahdollisuutta. Käytännön innovaatioista ei kuitenkaan ollut pulaa ja ne auttoivat osaltaan vastustajan voittamisessa.

Kaikki, mikä voitiin etukäteen ennakoida, oli ennakoitu ja valmisteltu huolella ja viisaasti. Yhteiseen harjoitteluun käytettiin niin paljon aikaa kuin lyhyessä ajassa oli mahdollista. Jokainen alatiimi jäsenineen tiesi vastuunsa, tehtävänsä ja hetkensä toimia. Johtaja varmisti jatkuvan tiedonkulun alatiimien välillä.  Resursseja uudelleenorganisoitiin tarpeen mukaan. Jakson lopussa vaiheiden onnistumiset kirjattiin havainnollisesti näkyviin ja menetyksiä surtiin uhreja arvostaen.

Johtaja oli suoraselkäinen ja tyyni, ennakoivaan strategiaan ja asioihin sekä ihmisiin keskittyvä. Ihmisiin liittyvät kysymykset pohdituttivat ja saivat huomiota kriittisissäkin vaiheissa. Kyky asettua toisten ihmisten asemaan, syvä myötätunto ja arvostus näkyi ja välittyi hänestä tuntuvasti. Kannustava puolikin löytyi aivan loppuvaiheessa kun muut eivät sitä roolia enää jaksaneet kantaa.

Hyödynsaajan voitto on samurain voitto

Elokuvan lopun opetus on projektinäkökulmasta se, että kun projekti on onnistunut, asiakas on varsinainen voittaja. Asiakkaan arki palaa nopeasti uomiinsa ja projekti vaiheineen unohtuu. Tarinassa kyläläiset voittivat sadon lisäksi siinä, että he oppivat jotain itsestään ja rohkeudestaan puolustaa sitä, mikä on arvokasta. Kun projekti loppuu, tiimin jäsenille jää sivullinen ja vähän tyhjä, mutta tyytyväinen olo. ”Taas selvittiin.”  Myöhemmin he ehkä huomaavat, että tulipahan toteutettua jälleen yksi projekti, jota voi lämmöllä ja ylpeydellä muistella.

projektitiimi

 


Alta pääset lataamaan oppaamme yhteistyökyvykkyydestä ja sen johtamisesta:

New Call-to-action

 

Otathan yhteyttä minuun, niin keskustellaan lisää projektitiimin johtamisesta!

 

 

Kategoriat: Yhteistyötaidot, Allianssi, Projektijohtaminen

Tuula Virkkula

Kirjoittanut Tuula Virkkula

Pysy ihmisenä. Tilaa Juuriharjan blogi.