Uusi opetussuunnitelma haastoi Otavan Oppimisen palvelut-liiketoimintayksikön tuotannon. Kaikki oppimateriaalit uudistettiin ja ne piti saada valmiiksi sekä painettuna että digitaalisena ennen koulujen alkua, eli juuri silloin kun tyypillisesti vietetään rauhallista kesälomakautta.

Oppimisen palvelut- liiketoimintayksikköä johtaa Teuvo Sankila, jonka mukaan tässä uudessa ja haastavassa tilanteessa keskeisintä oli saada aikataulun hallinta omiin käsiin. Piti löytää yhtä tehokkaita malleja digitaalisen oppimismateriaalin tuotannon ajankäytön ennustamiseen ja aikataulun hallintaan, kuin jo olemassaolevien painettujen materiaalien tuottamisen vaiheisiin. 

Pitkäisikö loman jälkeen hypätä taas oravanpyörään? Iskeekö loma-ahdistus arjen velvollisuuksia ja rutiineja ajatellessa?  Miten loman vapautta voi lisätä arjen kiireeseen?

Useimmat yritykset menevät metsään ennen kuin edes pääsevät alkuun. Lean-menetelmää lähestytään innoissaan, opetellaan työkaluja ja haetaan nopeita voittoja. Sitten tuskaillaan sen kanssa, että lean ei leviä organisaatiossa, muut eivät innostu ja työkaluosaaminen happanee muutamissa lean-saarekkeissa.

Kehittämisinnostus valtaa aina toisinaan ja sitten haluat laittaa “hommat kuntoon”. Kun kerrankin on ehditty yhdessä arvioida kokonaisuutta, on tunnistettu useita kehittämistarpeita. Innostus on kova ja toiveikkuuttakin on ilmassa. Vihdoin saadaan ratkottua nämä ikihankaluudet ja työ sujuvoituu! Miten minä ja me saamme nämä hyvät ajatukset onnistumaan käytännössä?

Yhä useampi rakennushanke toteutetaan allianssi-mallilla, koska se säästää sekä aikaa että rahaa. Malli edellyttää toimijoilta aivan uudenlaista osamista: yhteistyöosaamista.

Allianssi-mallissa yhteistyöosaamiseksi ei riitä, että on kiva. Pitää osata johtaa yhteistyössä ja yhteistyötä niin, että jatkuvasti kyetään ratkomaan ongelmia yhdessä tuloksekkaasti ja hyvässä hengessä. Tämä edellyttää sekä uutta yhteistyötä helpottavaa menetelmäosaamista ja lean-työkaluja että oman toiminnan reflektointikykyä ja johtamista.

Kehittämisinnostus valtaa aina toisinaan ja sitten haluat laittaa “hommat kuntoon”. Kun kerrankin on ehditty yhdessä arvioida kokonaisuutta, on tunnistettu useita kehittämistarpeita. Innostus on kova ja toiveikkuuttakin on ilmassa. Vihdoin saadaan ratkottua nämä ikihankaluudet ja työ sujuvoituu! Miten minä ja me saamme nämä hyvät ajatukset onnistumaan käytännössä?

Luin eilen kahvikupin ääressä viime viikkoisen Kauppalehden, jossa Realia Groupin toimitusjohtaja, Matti Bergendahl, kertoi johtamisteeseistään. Yksi teeseistä oli neljä E-kirjainta: energy, energise, edge ja execution.

Mieleen tuli taannoinen keskustelu monialaisessa illallispöydässä, jossa yhteinen konkluusio oli, että yrityksissä arvostetaan, rekrytoidaan ja palkitaan nyt erityisesti execution-kyvystä, kyvystä panna toimeen ja saada aikaiseksi. 

Pääoman liikkeet ja omistajien tuotto-odotukset aiheuttavat kuohuntaa, eikä aina syyttä. Aina elämä, yhteiskunta tai kaikki laitkaan eivät ole reiluja ja on tervettä, että epäreiluus ottaa päähän. Aikaa ja energiaa kannattaakin käyttää reilumman kokonaisuuden löytämiseksi ja rakentamiseksi. Pelkkä epäkohtien osoittaminen ei vie eteenpäin.

Törmäämme silloin tällöin tilanteisiin, joissa jonkun asiakkaan sidosryhmän, melko usein HR:n, aloitteesta on esitetty tarve keskustella arvoista. Toiveena on yleensä joko uudistaa tai kirkastaa arvopohjaa puhtaalta pöydältä tai vahvistaa arvopohjan ohjaavaa, kouriintuntuvaa vaikutusta jokaisen arjessa. Stereotyyppisesti aloitteen tehnyt taho on hyvin sitoutunut asiaansa ja kokee voimakasta tarvetta juuri arvokeskustelulle, mutta hanke on törmännyt tai sen odotetaan tyssäävän sisäisen myyntityön haasteisiin, koska johtoryhmä tarvitsee hankkeelle liiketoimintalähtöisiä perusteita. Ei riitä, että se koetaan itsessään tärkeäksi, itseisarvoksi. Sellaisenaan arvokeskustelu saa helposti ”pehmeän” leiman, jonka ROI:sta ei saa vainua susikoirakaan.