Ajattelumme ja päätöksentekomme on kovin harhaista vaikka usein toiselta tuntuukin. Olemmehan me omasta mielestämme järkeviä, hyviä ajattelijoita, jotka tekevät rationaalisia päätöksiä saatavilla olevan informaation pohjalta.
Aivomme pettävät meitä kuitenkin huomaamattamme. Ne valikoivat mm. mihin kiinnitämme huomiota, mitä pidämme totena ja millä perusteella teemme päätöksiä. Ne uskottelevat meille, että olemme ajatuksenlukijoita ja tiedämme, mitä muut haluavat ja ajattelevat. Ne sotkevat syyt ja seuraukset. Ja tulkitsevat kaiken näkemämme vanhojen uskomuksiemme pohjalta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
1. Abilenen paradoksi
Yksi tunnetuimmista ajattelun harhoista on ns. Abilenen paradoksi. Lyhyesti kerrottuna paradoksi sai nimensä siitä kun perhe päätti lähteä kuumana kesäpäivänä hikoilemaan autoretkelle Abilenen kaupunkiin vaikka kukaan sitä ei oikeastaan missään nimessä halunnut. Kaikki halusivat jäädä kotiin, mutta kaikki luulivat, että toiset halusivat lähteä ja niinpä hypättiin autoon. Muka toisten mieliksi. Huonoin seurauksin.
Koko epäonnistunut retki olisi voitu välttää yhdellä dialogin kulmakivellä, suoralla puheella ja yhdellä kysymyksellä: ”Minä en haluaisi lähteä Abileneen. Haluatteko te muut?”
Näin kerrottuna tämä ei kuulosta kovin monimutkaiselta, mutta arkisessa työelämässä tämä tuntuu olevan melkein ylitsepääsemätön suoritus.
2. Saatavuusharha
Saatavuusharhan vallassa olemme silloin, kun esimerkiksi johtoryhmän kokouksessa katsellaan raportteja, jotka jokin järjestelmä on tuottanut. ”Katsellaan nyt näitä ja päätetään näiden perusteella, kun ne ovat tässä näppärästi saatavilla.”
Tätähän ei toki kukaan sano ääneen, mutta tällainen toimintatapa saattaa ohjata keskustelua ja päätöksentekoa. Toinen vaihtoehtoinen ajatus voisi olla, mitähän sellaista meillä pitäisi olla, jota meillä ei vielä ole, jotta voisimme ajatella asiaa yhdessä ja tehdä viisaan ratkaisun asian suhteen? Miten ratkaisisimme asian, jos meillä ei olisi mitään historiatietoa ja tekisimme päätöksen vain uusiin, tässä syntyviin ajatuksiin nojaten?
3. Palapeliharha
Palapeliharhasta voimme puhua silloin kun näemme päätöksentekotilanteet palapeleinä, joista puuttuu vain yksi pala. Mielessämme asiaan on olemassa vain yksi ratkaisu. Usein palapeliharha kielii myös ajattelun laiskuudesta. Emme vaivaudu näkemään asiaa dilemmana, jonka ratkaisemiseksi on olemassa monia erilaisia vaihtoehtoja.
Esimerkiksi eettisten ja moraalisten dilemmojen ratkaisukeinona voi hyvin käyttää moraalisen mielikuvituksen työkalua, jolla saa helposti esille asiaan viisi, kuusi erilaista ratkaisua ja niihin liittyvät laajemmat vaikutukset. Tämä on erinomainen ajattelemisen harjoitus varsinkin johtoryhmissä.
4. Uponneiden kustannusten harha
Uponneiden kustannusten harha johtaa meitä usein päättömiin investointipäätöksiin.
Tällöin käytämme päätöksenteon perustana sitä, että olemme uhranneet johonkin tiettyyn asiaan jo niin ja niin paljon rahaa ja aikaa, että meidän on ”järkevää” tai jopa ”pakko” jatkaa samalla tavalla ja investoida lisää. Ja samalla tulemme katsoneeksi tulevaisuuteen ainoastaan peruutuspeilin avulla. Aikaa ja rahaa valuu hukkaan kun emme ole riittävän rohkeita päästämään irti.
Uponneiden kustannusten harhaa voi hyvin välttää kehittämällä irtipäästämisen taitoaan. Irtipäästämisen vaikeus on usein johtajana kehittymisen suurin este. Myös ajattelijana kehittymisen.
Tee parempia päätöksiä - opas haastavaan päätöksentekoon johtoryhmätyöskentelyn tueksi
Toivoisitko tiimiisi tai johtoryhmääsi parempaa ja tehokkaampaa päätöksentekoa, enemmän tuottavuutta tai varmuutta päätösten kestävyydestä pitkälläkin aikavälillä?
Juuriharjan opaassa Miksi ja miten tehdä eettisiä päätöksiä - Opas johtoryhmätyöskentelyn helpottamiseksi kerrotaan mm. miten eettinen päätöksentekoprosessi toimii, mikä on johtoryhmän rooli eettisessä päätöksenteossa ja miten johtoryhmätyöskentelyä ja päätöksentekoa voi helpottaa.
Tutustu myös Juuriharjan yhteistyökyvykkyyden malliin, joka kehittää ryhmän luovuutta, vaativia ongelmanratkaisutaitoja sekä yhdessä ajattelemisen taitoa.
